Suomalaiset opettajat kehittävät koulutusta World Teacher -ohjelmassa Keniassa yhdessä hollantilaisten ja kenialaisten opettajien kanssa. Opettajat ilman rajoja -verkosto toimii ohjelmassa yhteistyössä Edukans -järjestön kanssa. Blogi kuuluu matkan blogisarjaan.
Keskiviikko, 30.4.2014 Kajiadossa
Aamu oli yllättäen pilvinen ja viileä, lämpötila ulkona +18 astetta. Aamupalan jälkeen saimme tietoa päivän aikataulusta ja ohjelmista. Me suomalaiset esittelisimme koulujärjestelmämme iltapäivällä kenialaisille koulunjohtajille.
Pääsimme aloittamaan päivän workshopit jo klo 9.40. Alkuun lauloimme ja harjoittelimme Cup Song -rytmiä. Se sujuikin jo hieman eilistä paremmin.
Työskentelimme yhdessä pienissä ryhmissä, joissa oli sekä suomalaisia, hollantilaisia että kenialaisia. Me suomalaiset erosimme mielipiteiltämme muusta joukosta, kun pohdittiin kasvatukseen liittyviä väittämiä. Oli todella mielenkiintoista kuulla eri kansallisuuksien perusteluja mielipiteilleen. Ymmärrys toisiamme kohtaan kasvoi.
Päivä oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut. Keskustelut kenialaisten kanssa World Teacher -dialogia harjoitellen saivat meidät suomalaiset miettimään, miten pieniä meidän työssämme kohtaamat ongelmat ovatkaan. Yhdessä koulussa opettajalla täällä Kajiadossa on luokallaan 126 oppilasta. Hän toivoi neuvoja, miten saisi kaikki lapset oppimaan ja osallistumaan. Toisessa koulussa ongelma oli lasten pitkä koulumatka, jopa 11 kilometriä. Aamuisin matka kouluun on todella vaarallinen, kun villieläimet hakeutuvat samaan aikaan lepopaikkoihinsa. Yksi koulun oppilaista olikin joutunut hyeenan hyökkäyksen kohteeksi kohtalokkain seurauksin.
Hauskaa ja mielenkiintoista olivat pariharjoitukset, joissa opetimme toisillemme samoja sanoja omalla äidinkielellämme. Kenialaisille suomen kieli on ääntämykseltään yllättävän helppoa, hollannin kieli meille suomalaisille taas lähes mahdotonta. Silti me kaikki yritimme parhaamme ja hauskaa riitti.
Illalla sää oli niin selkeä, että menimme joukolla ihailemaan horisontissa häämöttävää Kilimandjaroa. Illallisen jälkeen meidän suomalaisten oma Valkoinen Maasai opetti meille kaikille Tulatullallaa-laulun maasai-tanssin kera. Me kaikki osallistuimme täysin rinnoin tanssiin ja lauluun, ja saimme elinvuosia rutkasti lisää, sillä loppuilta vietettiin nauraen ja tvistaten taskulamppujen valossa.
Vappuaatto oli täysin erilainen kuin koskaan ennen, mutta Henriikan sanoin: paras vappu ikinä! Ilta jatkui sähkökatkoksen jälkeen yhteisen puheensorinan ja naurun merkeissä päivän valokuvia katsellen.
Päivi Laakso
