Helsingin Lauttasaaren opettajat, Jemina, Jenni, Anna ja Heini, ovat toimineet muuutaman viikon Kambodzan kouluissa. Vaikka yhteistä puhuttua kieltä ei aina löydy, opettajat ovat yhdessä kokeilleet lukuisia toiminnallisia menetelmiä luokissa. Parasta on, että sekä suomalaiset että kambodzalaiset opettajat ovat oppineet paljon.
Terveisiä kuumasta Battambangista. Kaksi viikkoa kouluilla on takana. Jemina ja Jenni pääsivät kahdelle alakoululle opettamaan. Aamupäivät Kongpongpilin- ja iltapäivät Slorkramin alakoulussa. Anna ja Heini taas jalkautuivat Wattamin yläkouluun.
Vastaanotto kouluilla on ollut avointa ja ystävällistä sekä aikuisten että lasten osalta. Alakoulujen opettajat eivät puhu englantia, mutta onneksi Jemina ja Jenni saivat tulkin mukaansa – ilman Chamia olisimme olleet pulassa. Yläkoulusta löytyi muutamia englannin opettajia, jotka pystyivät auttamaana tulkkauksessa. Tosin ilman kielimuurista johtuvia kömmähdyksiä emme kuitenkaan selvinneet.
Aika on kulunut nopeasti ja olemme ehtineet tekemään luokissa vaikka mitä! Pienten oppilaiden kanssa olemme harjoiteleet tervehdyksiä ja opetelleet esittelemään itsemme englanniksi. Olemme myös opetelleet värejä ja koulutarvikkeita Kim-leikin avulla. Isompien oppilaiden kanssa olemme pelanneet paljon erilaisia matematiikkaan liittyviä pelejä mm. kertotaulukorttien avulla. Tutuksi ovat tulleet myös matikkafutis ja se miten roolileikkejä ja draamaa voi käyttää hyväksi opetuksessa.
Toiminnalliset opetusmenetelmät ovat olleet monelle uusia ja herättivät keskustelua alakoulun opettajan huoneessa. Hienoa oli nähdä kuinka opettajat tarttuivat tuomiimme materiaaleihin ja lähtivät kokeilemaan luokissa ideoitamme. Parhaita olivat hetket, kun pystyimme itse astumaan sivuun ja vain seuraamaan kuinka opettaja otti tilanteen haltuun. Oppilaat olivat iloisia päästessään pelaamaan ja leikkimään, eivätkä opettajatkaan pystyneet peittelemään innostustaan.
Yläkoulussa ensimmäinen viikko kului tarkkaillessa koulun arkea. Samaan aikaan koulussa oli myös opetusharjoittelijoita, joiden tunteja pääsimme seuraamaan ja antamaan palautetta, joka otettiin kiinnostuksella vastaan. Erityisen haastavaa yläkoulun opetuksesta tekee oppilaiden suuret tasoerot ja se, ettei koulujärjestelmä tunne minkäänlaista eriyttävää opetusta.
Myös koulupudokkaiden määrä on suuri. Toisella viikolla päästiin pitämään workshoppeja opettajille ja opetusharjottelijoille, sekä käytettiin aikaa yhteiseen ideointiin. Positiivisena mieleen jäivät motivoituneet oppilaat, jotka varmasti ymmärtävät koulutuksen tärkeyden ja vaikutuksen tulevaisuuteensa.
Täällä vietetty aika on ollut antoisaa ja luulen, että kaikki ovat oppineet jotain. Joku muutaman sanan englantia, joku uuden opetusmenetelmän tai tavan lähestyä oppilaita. Myös me suomalaiset opet olemme oppineet paljon! Olemme saaneet näkökulmia omaan työhömme, oppineet toimimaan vieraassa kulttuurissa ja kohtaamaan uusia ihmisiä avoimuudella ja kunnioituksella. Kaikki, mikä toimii suomessa, ei vältämättä toimi muualla. On opeteltava lukemaan vierasta kulttuuria ja pystyttävä näkemään mikä siihen sopii.
Lähdön hetki tulee olemaan haikea, mutta kun hyvästit on heitetty suuntamme matkan kohti Siem Rieppiä ja Angkor Watin jännittäviä temppeleitä!
