Suomalaiset opettajat kehittävät koulutusta World Teacher -ohjelmassa Keniassa yhdessä hollantilaisten ja kenialaisten opettajien kanssa. Opettajat ilman rajoja -verkosto toimii ohjelmassa yhteistyössä Edukans ja LEC Kenya -järjestöjen kanssa. Kirjoittaja Elina Pohjonen osallistuu vuoden 2015 World Teacher -ohjelmaan ja teksti on osa sieltä kirjoitettavaa blogisarjaa.
Terveiset hyttysverkon alta. Vetäydyin omaan turvapaikkaani pitkän päivän päätteeksi jakamaan muutaman ajatuksen kanssanne.
Saavuttuamme Kisumuun, meille selvisi, että hostellissamme ei ollutkaan tilaa varauksesta huolimatta. Samalla yrityksellä oli kuitenkin lähistöllä toinen majatalo, josta saimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen omat huoneet. Minulla tosin on kämppis, herra Torakka. Hän asuu huoneeni pimeimmän nurkan seinänraossa ja oli eilen iltakävelyllä sandaalieni alla kun tapasimme. Kuten minkä tahansa kahden toisilleen tuntemattoman olennon kohdatessa, meillä oli molemmilla omat ennakkoluulomme, sillä oli olimme joutuneet epämukavuusalueellemme. ”Pelkoa ja kauhua Kisumussa” -kohtauksemme jälkeen kohtaamisemme sujui tänään jo rauhallisemmin, olen hyväksynyt että jaamme asuinpaikan.
Toveri Torakan lisäksi olen tutustunut tänään paremmin myös hollantilaisiin kollegoihini, joiden kanssa valmistelimme seuraavan päivän seminaaria, jossa tapaamme kenialaiset yhteysopettajat ensi kertaa.
Saimme myös kuulla millä kouluilla työskentelemme. Paikallisen yhteistyöjärjestön LEC:n (local expertise centre) väki kertoi kouluista tarkemmin. Minun kuusihenkisen ryhmäni ensimmäinen kohde on hyvin uusi ja se on pystytetty keskellä sokeriruokoviljelmää, jottei lasten tarvitsisi lähteä kohtuuttoman kauas kouluun. St Joseph Ng’ula on rakennettu mudasta. Toivomme että sateet pysyvät poissa. Toinen vierailukoulumme on vanhempi ja siellä on myös pysyviä luokkahuoneita.
LECiläiset kertoivat myös kulttuurieroista, jotka on hyvä huomioida tehdessämme yhteistyötä. On normaalia, että oppilaat kulkevat paljasjaloin, sillä kengät ovat ylellisyystuote. Etenkin tytöt saattavat olla poissa tunneilta, sillä maanantai ja torstai ovat päiviä, jolloin paikallinen tori on auki ja perheiden äidit lähtevät hankkimaan ruokaa tyttärien jäädessä lastenvahdeiksi.
Minua kieltenopettajana kiinnosti, millä kielellä opetus annetaan. Vuosiluokat 1-3 opetetaan paikallisella dholuon kielellä ja siitä eteenpäin osittain englanniksi ja swahiliksi. Saattaa siis käydä niin, ettei minulla ja oppilailla ole yhteistä kieltä. Kun opettajat kolmesta eri kulttuurista kohtaavat, on tärkeää ottaa huomioon kulttuurien erot ja ryhmämme Hannelen paidan teksti onkin oivaltava: ”Everyone smiles in the same language”. Ehkä huomenna jo hymyilen myös herra Torakalle.
