Reilut pari kuukautta on takana puolivuotisesta Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoistyön jaksosta Liberiassa. Työskentelen Kirkon Ulkomaanavun tukemassa projektissa Empowerment for Girls and Women in Post-war Liberia, jossa ensisijaisina kohderyhminä ovat seitsemän äitikerhoa (Mothers’ Clubs). Ensimmäinen äiti-klubi on perustettu vuonna 2006. Kirkon Ulkomaanapu on ollut mukana kehittämässä äitiklubitoimintaa vuodesta 2008 alkaen. Tutustuessani äitiklubien toimintaan, minulle on tullut vahva mielleyhtymä Martta-kerhoihin ja niiden sotien jälkeiseen toimintaan Suomessa.
Kunkin äitiklubin ydin muodostuu asuinyhteisön 25 naisesta, jotka ovat klubin varsinaisia jäseniä. Jäsenet kokoontuvat säännöllisesti vähintään kerran kuukaudessa, jotkut kerhot jopa viikoittain. Tapaamisten tarkoitus on kehittää ensin naisten omaa hyvinvointia. Ja sitten yhteisin voimin he suunnittelevat ja toimeenpanevat asuinalueensa naisten ja tyttöjen asemaa parantavia toimintoja sekä pyrkivät edistämään yhteisönsä hyvinvointia yleisesti.
Suuri osa äideistä on yksinhuoltajia, joita Liberiassa on paljon. Maan perinteisen kulttuurin mukaan miehellä voi olla useita vaimoja ja valitettavan usein mies ole kykenevä tai halukas huolehtimaan kaikista perheistään. Naisten koulutuksen myötä moniavioisuus on vähentynyt, sillä koulutetut naiset, usein myös koulutetut miehet, eivät enää hyväksy moniavioisuutta.
Teiniäitejä on runsaasti ja valitettavan usein raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta. On arvioitu, että keskimäärin kolmasosa liberialaisista 15 – 19 vuotiaista tytöistä on äitejä tai on raskaana (Unicef Liberia). Maaseudun tytöistä jopa 70 prosenttia on teiniäitejä, pääkaupunki Monroviassa teiniraskaudet ovat vähentyneet. Äitiklubit järjestävät koulutusta yksinhuoltajaäideille ja tukevat heidän lastensa kouluun lähettämistä antaen stipendejä koulupuvun ja lukukausimaksun maksamiseen. Äiti-klubit myös levittävät yhteisöissään tietoa lapsiavioliittojen haitallisuudesta nuorelle naiselle.
Joistakin äiti-klubeista on muodostunut jo asuinyhteisöjensä kehittämiskeskuksia. Useimmat niistä ovat saaneet jo oman talon toiminnoilleen, joiden rakentamista FCI on avustanut. Äiti-klubien jäsenten kokoontumisien lisäksi niissä järjestetään ammattikursseja ilman koulutusta oleville naisille kuten ompelua, saippuanvalmistusta ja leipomista. Äiti-klubien kautta naisille myönnetään myös Naisten pankin rahoittamia 100 – 250 US dollarin mikro-lainoja oman pienimuotoisen yritystoiminnan aloittamiseen.
Näen äiti-klubien toiminnassa, pitkän sisällissodan ja nyttemmin myös ebola-epidemian seurauksista kärsivän Liberian kehittämisessä, vastaavia mahdollisuuksia, mitä Marttaliitto tehnyt Suomen elinolosuhteiden kehittämiseksi. Martoilla on ollut vahva rooli naisten arjesta selviytymisen taitojen opettamisessa. Naisia koottiin yhteen tukemaan ja opettamaan toinen toisiaan. Naisryhmistä koulutettiin kylien vaikuttajahahmoja. Martta-liitto on mukauttanut toimintaansa yhteiskunnan muutoksien mukanaan tuomien tarpeiden mukaisesti. Liberiassa on tavoitteena edelleen kehittää ja levittää äitiklubimallia koko maan laajuiseksi ”Martta-toiminnaksi”.
Minun tehtäväni täällä on auttaa äitiklubeja heidän kehitystyössään analysoimalla äiti-klubien nykyisiä toimintoja sekä tekemällä ehdotuksia mahdollisista parannuksista ja uusista menetelmistä. Jokaiseen äitiklubivierailuuni liitän jotain toimintaa, joissa erilaisin yhteistoiminnallisin menetelmin ideoimme, miten äitiklubin kannattaisi jatkaa kehittämistoimintaansa. Äitiklubien opettajien ja opiskelijoiden kanssa aloitimme yhteistyön opetussuunnitelmien laatimisella. Rooliini kuuluu myös arvioida FCA:n rahoittamien toimintojen tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta naisten ja tyttöjen hyvinvointiin pidemmällä aikavälillä.
