Opettajat ilman rajoja –verkoston tavoitteena on tukea kehitysmaiden opettajien pedagogista osaamista maailman hauraimmissa valtioissa kestävällä ja eettisellä tavalla. Minun tehtäväni Opettajat ilman rajoja –verkoston vapaaehtoisena tulee olemaan ammatillisen koulutuksen parissa Rwanwanjan pakolaissetlementissä, Ugandassa. Minulta kysytään usein, miksi palaan Afrikkaan ja teen työtä palkatta. Koska voin ja koska minulla on mahdollisuus tehdä tiedoillani ja taidoillani jotain hyvää ja työtä, jolla on merkitystä. Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaani.
”Arvasin, että et malta pysyä kauan pois Afrikasta”, sanoi eräs tuttavani. Oikeassa oli. Tällä kertaa Mama Africa itse valitsi minut ja matkani johtaa ihan pikapuoliin Ugandaan Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisen roolissa. Otan tehtäväni vastaan kaikella kunnioituksella. Lähden tervehtimään Mama Africaa nyt jo kuudetta kertaa.
Opettajat ilman rajoja –verkoston listoilla on lähes tuhat opetus- ja kasvatusalan ammattilaista. Verkoston tavoitteena on tukea kehitysmaiden opettajien pedagogista osaamista maailman hauraimmissa valtioissa kestävällä ja eettisellä tavalla. Tämän vuoden syksyyn mennessä pitkäaikaisiin ohjelmiin on koulutettu 20 ja lähetetty 10 lähtijää. Minä olen yksi heistä.
Tulen viettämään talven Ugandan lounaisosassa Rwanwanjan pakolaissetlementissä yhdessä noin 55 000 naapurivaltioista, enimmäkseen Kongosta, saapuneen pakolaisen kanssa. Joka viikko rajan yli saapuu satoja uusia pakolaisia. Kongon ja Ugandan raja on käytännössä auki ja Kongossa tiedetään Ugandan suhtautuvan hyvin pakolaisiin. Tulijoille annetaan heidän saapuessaan pala maata, jonka koko riippuu tulijan perheen koosta. Käytännössä siis tulijat voivat heti ryhtyä kasvattamaan ruokansa itse.
Kirkon Ulkomaanavun uusi merkittävä hanke keskittyy ammatillisen koulutuksen aloittamiseen Rwanwanjan pakolaissetlementissä. Minun tehtäväni Opettajat ilman rajoja –verkoston vapaaehtoisena tulee olemaan tässä työssä avustaminen.
Edellisen viikonlopun vietin Helsingissä lähtijäkoulutuksessa tulevaan tehtävääni ja matkaan valmistautumassa. Koulutuksen aikana olemme pohtineet muun muassa voimaannuttamista, trauman kokeneiden henkilöiden psykososiaalista tukemista, kulttuureiden ja uskontojen vaikutuksia yhteisöihin ja yksilöihin sekä humanitaarisen työn ja pedagogiikan etiikkaa. Nyt olen jo matkalla kohti Kampalaa.
Näinä lähtöä edeltävinä päivinä olen itse pohtinut myös luottamusta monella eri tasolla. Keneen ja mihin minä henkilökohtaisesti voin luottaa ja miksi? Meistä useimmat tietävät, miltä tuntuu menettää luottamus tärkeään henkilöön ja ihmissuhteeseen, johon on liittynyt paljon odotuksia. Se sattuu, sydämeen ja psyykeen. En osaa edes kuvitella, miltä tuntuu menettää luottamus koko ympäröivään yhteiskuntaan ja elää jatkuvassa pelossa. Jatkuva pelko on todellisuutta muun muassa Kongossa, missä edelleen ihmisiä siepataan ja kyliä tuhotaan.
Minulta kysytään usein, miksi palaan Afrikkaan ja teen työtä palkatta. Vastaukseni kysymykseen on: Koska voin. Koska minulla on mahdollisuus tehdä tiedoillani ja taidoillani jotain hyvää ja työtä, jolla on merkitystä. Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaani.
Artikkelin kuva Keniasta, Minna Törrönen.
