Olen menossa kotimaahani, joten minun ei tarvitse suuremmin miettiä, miten
siellä selviän. Siinä mielessä voin luottaa omiin kykyihini, enkä jännitä
lähtöä.
Olen kuitenkin menossa itselleni vieraaseen organisaatioon ja on tärkeää
rakentaa luottamus siellä olevien ihmisten ja itseni välille. Heidän pitää
pystyä luottamaan minuun esimerkiksi siinä, että mahdolliset
kehitysehdotukseni ovat toteuttamisen arvoisia ja että niiden eteen
kannattaa tarvittaessa nähdä vaivaa, vaikka tuloksia ei olisikaan
välittömästi nähtävillä.
Pitää pystyä kommunikoimaan heidän kanssaan luottamusta herättävästi ja
osata lukea tilanteita milloin voi viestiä suoremmin ja milloin pitää
yrittää vaikuttaa epäsuoremmin. Suomessa on tavallaan helpompaa, koska
asioita, jopa kritiikkiä, voi ilmaista hyvin suoraan. Toisaalta, eihän
Suomessakaan kommentteja noteerata, jos niiden sanojaa ei arvosteta
riittävästi ja häneen luoteta
Suomen ja Nepalin välillä yksi eroavaisuus on, että Suomessa monet ihmiset
ovat enemmän itsenäisiä ja projektinhallintaorientoituneita. Nepalissa
asiat saattavat tapahtua hitaammin ja ihmiset eivät välttämättä ole yhtä
oma-aloitteisia automaattisesti. Nepalilainen yhteiskunta on vahvasti
hierarkkinen ja ihmiset saattavat jäädä odottamaan käskyjä ja päätöksiä
ylemmiltään. Jotta saa organisaatiossa asioita menemään läpi, on
saavutettava sellainen asema, että sinuun luotetaan.
