Ensimmäinen viikko Kisumussa on nyt takana ja pää on niin täynnä kokemuksia ja tunnelmia, että niiden varsinaisen sulattelun voi aloittaa vasta lentokoneen siipien noustessa yläilmoihin. Viikon aikana on myös sulateltu jos jonkinlaista ruokaa, josta seuraavassa hieman lisää.
Kenialainen ruoka koostuu paljolti ugalista, kasviksista ja joskus vuohen tai kanan lihasta. Ugalia, joka on tehty maissijauhoista ja kypsennetty kiehuvassa vedessä tai maidossa, on tarjolla joka aterialla. Siinä on myös mieto savun maku, joka ei ollut kaikkien ryhmämme jäsenten mieleen. Toinen usein lounaspöydässä nähty lisuke on chapati, joka näyttää suomalaiselta käärityltä letulta. Maku on mieto ja sitä voi kastaa kastikkeeseen kuten ugalia. Tähän astinen suosikkini on mandazi, jonka lähin vertailukohta voisi olla munkki tai donitsi. Nautitaan hillon ja kahvin kanssa ja mielellään tietenkin tuoreena. Kasvislisukkeista maistuvin ja hyvin ravinteikas on itäafrikkalainen sukuma wiki, josta tulee mieleen superfoodinakin tunnettu lehtikaali. Sunnuntailounaalla oli myös erittäin maistuvia kesäkurpitsa-, linssi- ja okramuhennoksia. Unohtamatta tietenkään perunaa, jota käytetään täällä omiin ennakko-odotuksiini nähden runsaasti.
Viktorianjärvi on vain kivenheiton päässä, joten tuoretta kalaa on saatavilla usein. Tuoreudesta, eikä varsinkaan hygieniasta, voi tosin aina mennä takuuseen, jos katsoo kadunvarsilla myynnissä olevia kuivattuja minikalakekoja, joiden yläpuolella käy kova kärpästen surina. Tämä kala on muuten luon kielellä nimeltään omena! Myös savustettua kalaa on tarjolla kadunvarsilla.
Meille on järjestetty kolme ruokaa päivässä: aamupala, lounas ja päivällinen. Viikolla, kun olemme kouluissa, lounas kokataan ja tarjoillaan siellä. Ruokajuomana nautitaan pullovettä tai limskaa, joka on halvempaa kuin vesi ja siksi hyvin suosittua täällä. Kanoja tepastelee joka puolella ja saattaapa käydä niin, että aamulla elävänä nähty kana, on puoleenpäivään mennessä päätynyt pataan, kuten kävi viime viikolla koulussamme Ng’enyssä. Yksi kana maksaa noin 500 shillinkiä eli n. 5 €, joka on täkäläiseen hintatasoon nähden todella paljon. Paikalliset syövät sormin, mutta meitä vieraita varten on ollut aina tarjolla aterimia.
Suomalainen ilmainen kouluruoka on hieno keksintö, mutta osataan sitä täälläkin. Tämän viikon koulussa kaikki lapset saivat lautasellisen kukkurallaan papuja, koska koulu on mukana ruokaohjelmassa. Vanhemmat voivat myös sponsoroida lastensa ruokailua, mikä on ollut käytäntönä muutamassa koulussa. Valitettavasti kaikissa kouluissa ei ole vastaavia järjestelyjä, vaan oppilaat kävelevät kotiin syömään tai ovat syömättä koko pitkän päivän. Tunnit alkavat kello kahdeksan ja loppuvat vasta kolmelta, joten täytyy vain ihmetellä, miten he jaksavat. Varsinkin kun vesipullot oppilailla ovat yhtä harvinainen näky kuin korvapuusti Kisumun markkinoilla.
Kenialaiset suosivat teetä kahvin sijaan, mutta kahvihampaan kolotukseen on tarjolla helpotusta pikakahvin muodossa. Eihän se ihan pienpaahtimon vastapaahdetulle kahville vedä vertoja, mutta maitoveteen sekoitettuna ajaa asiansa oikein hyvin, joten kohtahan sitä tilaa Suomessakin sujuvasti pikakahvia cappuccinon sijaan.
Kirjoittaja: Elli-Noora Nykänen toimii S2-opettajana Jyväskylässä
