Ammatillinen koulutus, sen haasteet ja ilot alkavat avautua uudella tavalla. Teimme viikon työmatkan läntiseen Nepaliin. Täällä tieverkosto tuo omat haasteensa, joten kaikkea koulutusta ei ole järkevää järjestää Kathmandussa.
Tietoisuus ammatillisesta koulutuksesta
Työmatkan ensimmäisenä tarkoituksena on lisätä paikallisten kyläyhteisöjen (mm. Kameiya, Haliya, Kamlari ja Dalit) tietoisuutta ammatillisesta koulutuksesta. Tilaisuuksiin osallistuivat yhteisöjen keskeisimmät henkilöt ja he vievät tietoa ammatillisen koulutuksen mahdollisuudesta ja tärkeydestä eteenpäin. Keskustelu oli erittäin interaktiivista, osallistujat kertoivat avoimesti myös oman henkilökohtaisen elämänsä iloja ja suruja. Tilaisuuksissa oli mukana myös ammatillisen koulutuksen suorittaneita opiskelijoita ja he kertoilivat koulutuksesta ja työhönsijoittumisestaan.
Koulutuksien tukeminen
Työmatkan toinen tarkoitus on monitoroida, arvioida ja tukea muurari-, ompelija- ja sähköasentajakoulutusta. Opiskelijat ovat pääsääntöisesti erittäin motivoituneita. He toimivat myös roolimalleina omissa yhteisöissään. Koulutus on avain perustarpeiden tyydyttämiseen, työhön, palkkaan ja oman perheen elättämiseen. Motivoitumisen näkee opiskelijan katseesta, ilmeistä ja eleistä. Jokaisesta ryhmästä kuusi opiskelijaa saa työvälineitä, mikä kannustaa yrittämään parhaansa. Kahdeksan tyttöä oli aloittamassa sähköasentajan koulutusta, mikä oli yllätys. Tällä alueella koulutukset ovat pääsääntöisesti neljän kuukauden mittaisia (80 % käytäntöä ja 20 % teoriaa) ja siitä 1 kk työssäoppimista.
Kirkon ulkomaanavun ammattikoulutushanke STEP (Skill Training and Technical Education for Emplyment Programme) otti ensiaskeleen Baitadin alueella Txipuran kylässä: 23 opiskelijaa Haliya ja Dalit -yhteisöistä aloittaa rakennuksen johdottamisen koulutuksen. Opiskelijoiden edustaja esitti puheenvuorossaan vetoomuksen välipalan saamisesta koulupäivien aikana. Täällä kouluruokailu tai välipalat eivät ole itsestäänselvyys. Koulutus järjestetään väliaikaisissa tiloissa, joissa on pulaa esimerkiksi työvälineistä ja ruuasta. Useissa kylissä koulumatkat ovat haasteelliset: ylitettävänä on tuntureiden kokoisia mäkiä ja leveitä jokia ilman siltaa.
Kehittämisideoita
Työmatkan kolmas etappi oli työnantajatapaaminen, jossa koulutuksen ja työnantajien edustajille oli tilaisuus mm. antaa palautetta ja tuoda esille kehittämisideoita. Paikalla oli 34 osallistujaa ja he nostivat esiin mm. tarpeen pidempään koulutukseen. Nepalissa on kova kysyntä muurarikoulutukseen, varsinkin maanjäristyksen jäljiltä. Kaikille koulutusaloille veimme työvälineitä ja työasut, jotka olivat ompelijaopiskelijoiden ensimmäinen taidonnäyte.
Koulutusalat ovat täällä kaukana omasta substanssista Suomessa, mutta kokonaisuuden hahmottamista ja arviointia se ei haittaa. Minun tehtäväni työmatkalla oli arviointi, kannustaminen ja kertominen Kirkon ulkomaanavun toiminnasta. Työmatkan jälkeen raportissani paikallisille tahoille tuon esille vahvuudet, heikkoudet ja kehittämisideat. Minun mielestäni tie Nepalin kehittämiseen maana tapahtuu nepalilaisten kautta; omalla ammattitaidollaan ja osaamisellaan nepalilaiset kehittävät maataan. Toki ulkopuolelta tarvitaan tukea ja apua, mutta nepalilaiset ihmiset ovat avainasemassa.
Todellinen Nepal
Sanonta “real Nepal is outside Kathmandu” pitää mielestäni paikkansa. Elinolosuhteet läntisessä Nepalissa ovat monella tapaa erilaiset kuin Kathmandussa. Jollakin tapaa on vaikea sanoa, mitä aikakautta eletään ja toisaalta jokaisella näyttää olevan kännykkä. Tavarataivas on kaukana täältä. Monet asiat avautuivat uudella tavalla: oikeus koulutukseen, oikeus toimeentuloon, perhesuunnittelu, kulttuuriperinteet ja- tavat lapsiavioliitot, köyhyys, kulttuurinen monimuotoisuus…
Luonto Kaukolännen kehitysalueella on uskomattoman kaunis. Tiet ovat vaaralliset; kapeat ja vieressä satojen metrien putous. Läntisessä Nepalissa ilma on puhdasta ja saasteetonta ja vedet kirkkaita. Parhaimmat otokset maisemista ovat mielen muistikortilla.
