Ilmansaasteet ovat Kathmandussa iso päivittäinen ongelma. Paikalliset käyttävät hengityssuojainta kävellessään kadulla, matkustaessa bussilla, moottoripyörällä, skootterilla tai pyöräillessä. Olen siirtynyt hengityssuojainta käyttävien kerhoon.
Olin täällä edellisen kerran reilut kaksi vuotta sitten ja nyt ilmansaasteita on huomattavasti enemmän, samoin hengityssuojaimien käyttäjiä. Ilmaston lämpeneminen ja ilmansaasteet puhututtavat myös paikallisia. Silti yksilö- tai yhteisötasolla ei välttämättä ole halukkuutta toimia ympäristöystävällisemmin.
Sopiva tapa ja oikea ajoitus asioiden eteenpäin viemiseen
Kerron esimerkin: olen koululla keskustellut roskien keräämisestä kampusalueella. Minua pyydettiin tekemään kirjallinen esitys ideoistani puhtaammasta ja viihtyisämmästä kampusalueesta ja oppimisympäristöstä. Ehdotukseni koki muutosvastarintaa: ”Mitä roskille tehdään sen jälkeen? Ei niitä kannata kerätä, koska sitten meillä on isot roskakasat ”.
Kerroin, että Kathmandussa kiertää kuorma-auto viikoittain ja se hakee roskat, voisikos tämä toimia SanoThimissä, kahdeksan kilometriä Kathmandusta? Vastauksena sain ehdotuksen käydä kunnantalolla ja selvittää asiaa yhdessä kampuksen työntekijän kanssa. Nyt aikaa on vierähtänyt kaksi viikkoa ja edelleen odotan tuota käyntiä, olen muistutellut asiasta päivittäin.
Edellämainittu on myös osuva kuvaus työ- ja toimintakulttuurista. Aikakäsitteet ja toiminnan organisointi ovat todella erilaisia. Asioiden eteenpäin vieminen edellyttää ajoittain ”puskemista” ja toisaalta on koko ajan oltava hienotunteinen ja tunnettava ja kunnioitettava paikallisia toimintatapoja. On löydettävä sopiva tapa ja oikea ajoitus asioiden eteenpäin viemiseen. Siis pieniä arjen haasteita on monikulttuurisessa yhteisössä. Aina on muistettava, että olemme nyt Nepalin kontekstissa.
Tilanne ja asioiden yhteydet ovat kaksi- tai kolmitahoisia: perustarpeet ovat listalla ensisijaisia ja ympäristö tulee sitten. Toisaalta jätteet ovat myös monella eri tavalla terveysriski. Lisäksi koulu toimii esimerkkinä tai roolimallina. Opiskelijat vaikuttavat omassa yhteisössään ja vievät omaksumiaan asioita eteenpäin.
Uutta ilmettä ympäristöön ja työkaluja aktiiviseen oppimiseen
Tekemistä riittää monilla eri areenoilla, joutavana ei tarvitse olla. Oma aktiivisuus ja ideat ratkaisevat paljon. UCEP:illa olen yhdessä opiskelijoiden ja opettajien kanssa tehnyt uutta ilmettä oppimisympäristöön: postereita luokan seinälle ja ommellut vaatteet verhoiksi ja malleiksi ikkunaan. Jälkimmäisessä oli oltava tarkkana, että mallikappaleet eivät varjosta luokkaa, koska olemme luonnonvalon varassa.
Tuovi -kollegan kanssa suunnittelemme ja ideoimme opetuspelejä koululaisille. Tekemällä oppiminen ja oppimisen ilo ovat tavoitteenamme. Ensin on selvitettävä millaisia opetuspelejä on jo aktiivisessa käytössä. Olisi suotavaa, että opettajat voivat tehdä opetuspelit itse pienellä budjetilla. Me keksimme joitakin esimerkkejä miten peliä voi käyttää. Sitten pidetään ideariihi yhdessä opettajien ja ehkä myös oppilaiden kanssa ja meillä on jo 10 erilaista tapaa oppia uusia asioita yhden pelin avulla. Tavoite on hyvä, katsotaan mitä saamme aikaan yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Edessä on mielenkiintoinen ja haasteellinen tehtävä.
