Riisi alkaa tulla Bo´ssa tähkälle tai oikeastaan röyhylle. Kun tulin tänne elokuun alussa, riisiä vielä istutettiin yleisesti ja monin paikoin näki pihoissa koulittavia taimia, luultavasti kyllä jo pelloilta ylijääneitä. Riisipellon väri on muuten varsinkin taimivaiheessa hieno, kirkkaan vaaleanvihreä. Nytkin pellot ovat kauniin vihreitä. Kasvitautien oireita ei suuremmin näy.
Minulla on nyt vielä vajaa kuukausi aikaa jäljellä täällä Sierra Leonessa ja pelkään, että en ehdi nähdä riisin korjuuta. Näin maatalousasiantuntijana vähän harmittaa. Tilannetta voi mainiosti verrata siihen työhön, mitä olen kolmessa ammattikoulussa täällä tehnyt. Työn vaikutukset ovat tietenkin hitaita. Samoin maanviljelyssäkään satoa ei haluta vielä silloin ennustaa, kun vilja tulee tähkälle – kato voi käydä monta kertaa sen jälkeen. Sama työssäni, tulokset näkyvät joskus myöhemmin.
Opetusta aiheesta riippumatta
Työkseni Sierra Leonessa muodostui nopeasti tuntien valmistelu tai täsmällisemmin opetuksen suunnittelu aiheittain paikallisten opettajien kanssa. Opetussuunnitelmia olisi tietysti myös tarpeen tehdä ja täsmentää, mutta siihen tarvittaisiin pidempi aika ja siten parempi perehtyminen koulujen tilanteeseen.
Tuntisuunnitelmia olen tehnyt nyt 14 opettajan kanssa kahdeksassa oppiaineessa – jos kaikki vähän heikommallekin jääneet esimerkit lasketaan mukaan. Kunnolla olen päässyt mielestäni kiinni sisältöihin ruuanvalmistuksessa, puusepäntöissä, hitsauksessa ja ehkä muurauksessa. Vaikeammasta päästä esimerkit ottaen; kosmetologia ja vaatevalmistus eivät ole mielestäni menneet kovin hyvin. Lisäksi olen pitänyt muutamia oppitunteja porkkananviljelystä, suomalaisesta ruokavaliosta ja hampurilaisenkin tekemistä olen ohjannut. Oletushan on, että eurooppalainen vieras ilman muuta tuntee hampurilaisen täyttämisen hienoudet.
Oppitunnin rakenne
Kasvinviljelyä, omaa alaani, on käsitelty, mutta vain vähän. Maataloutta opetetaan nimittäin vain yhdessä yhteistyökoulussamme, siinä joka sijaitsee ”pohjoisessa” eli Kabalassa, kuuden tunnin automatkan päässä täältä Bo´sta. Eikä mahdollinen ammattitaitoni ole kassavan ja pippurien penkkiviljelyssä sen parempi kuin yleissivistykseni muurauksessa.
Miksi näin laaja kirjo oppiaineita? Siksi, että yhteistyökouluissamme on nämä oppiaineet. Minun on sopeuduttava siihen ja sovellettava opettajan taitojani muihinkin kuin omaan alaani. Näinhän tekevät myös opettajankouluttajat Suomessa. Esimerkiksi minun opettajakoulutusryhmässäni meitä oli noin 20 henkeä vartijakouluttajista varastonhoitajiin ja video-opettajista leipurimestareihin. Itse olen ainakin työstä täällä hyötynyt – olen oppinut päässäni hahmottamaan oppitunnin rakennetta paremmin ja etsimään mm. sovelluksia periaatteelle, miten saada kaikki opiskelijat mukaan tekemään, osallistumaan vaikka mallin ”I do, we do, you do” mukaan.
Sekatyömiehenäkin ammattilainen
Itse olen siis toiminut koulutuksen sekatyömiehenä. Jatkossa soisin silti, että kun jälkeeni tänne tulee seuraava Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoinen, hän voisi olla oman alansa asiantuntija ja aidosti opettaa yhdessä paikallisen kollegan kanssa, vaikka vaatevalmistusta. Olen huomannut, myös itsessäni (!), että koulut kokevat asiakseen viedä maailmaa eteenpäin.
