Anneli Kauppisen mukaan Toistoon on upotettu lingvististä ja pedagogista viisautta.
Kokemukseni Toisto-menetelmästä on toistaiseksi vähäistä. Selailtuani netissä olevia materiaaleja ilmoittauduin suin päin apuopettajaksi vastaanottokeskuksen oppitunnille. Ryhmässä oli maahanmuuttajanaisia ja alle kouluikäisiä lapsia, jopa vauvoja. Opiskeluhalu oli valtava, viis siitä että kaikki ei mennyt tiukasti ohjeiden mukaan. Pienet pojat toistivat pyytämättä lähes kaiken mitä sanottiin. Ohjeita seuraten koottiin kuvista lauserakenteita – ja toistettiin. Minä menen kouluun. Minä menen autolla kouluun… Uskomatonta miten kätevästi oppiminen sujui vuorotellen toistellen, ilman kirjoitettuja tekstejä. Kun lauseet sitten lopuksi annettiin kirjoitettuina, äidit alkoivat tehdä niihin arabiankielisiä käännöksiä. Perheenjäsenten nimityksiä ehdittiin opiskella piirrosten avulla. Siitä irtosi iloa. Tunnin kuluttua tuli jo väsymys, naiset hihittivät ja vauva itki, mutta kaikki olivat oppineet paljon. Oudon kieliviidakon keskellä heillä oli muutamia tukipisteitä: sanoja ja lausehahmoja.
Opetuskokemuksen jälkeen menin kuulemaan Maria Kelan ja hänen ryhmänsä koulutustilaisuutta. Saatiin hyviä opetusvinkkejä, kuten että jatkuva vuorovaikutus oppijoiden kanssa on tärkeää ja että ohjaajien keskinäinen suomen puhuminen voi herättää epäluuloja. Koulutetulle kielenopettajalle voi olla aluksi outoa, että sanoja ja lauseita käsitellään suurpiirteisesti kokonaisuuksina, selittelemättä muotoja ja erittelemättä päätteitä. Ääntämyksen suhteen ei olla tiukkapipoisia, ehkä vain toistetaan oppilaan lause samalla vaivihkaa korjaten.
Toisto-metodiin on upotettu paljon lingvististä ja pedagogista viisautta. Tämä on tapa, jolla äidinkieltä oppiva lapsi alkaa selviytyä äidinkielellään ja tällä tavalla toimii myös uuteen kieliympäristöön joutunut lapsi. Niin myös aikuinen. Siitä todisti eräs koulutustilaisuuteen osallistunut henkilö, joka kertoi oppineensa ranskaa aluksi tähän tapaan, kuuntelemalla ja toistamalla.
