Annika aloitti loppukesästä Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisjaksonsa Ugandassa keskittyen kouluttamaan pakolaisleireillä työskenteleviä opettajia
Ugandaan saapumisestani on kulunut kolme kuukautta. World Teacher -ohjelman pilotti jäi taakse ja pitkä vapaaehtoisjakso käynnistyi. Tutustumisen ja valmistelujen aika meni jo. Nyt takana on kuukausi opettajankoulutuksien vetämistä ja oppituntivierailuja. Kuukaudet lentävät siivillä samalla kun täällä Afrikan auringon alla aika tuntuu menettäneen merkityksensä. Asiat tapahtuvat silloin, kun tapahtumalle on sopiva hetki.
Me starttasimme koulutuspaikalle, kun kaikki oli valmista. Opettajat saivat kutsunsa koulutuksiin ja saapuivat paikalle, tasan kello 8 tai joustavammin, kuitenkin ennen kello kymmentä. Tosin aamulla alkanut tunteja jatkunut sade esti yhden opettajaryhmän saapumisen koulutukseen. Aamuteen hetki oli kello 10:30, tai sitten ei. Lounas valmistui kello 13, noin suunnilleen. Kotiinlähdön piti tapahtua kello 16:30, mutta auto starttasi lähemmäs kello viittä.
Samalla koulutuksiin osallistuvat opettajat osoittivat joustavuutta ja ymmärrystä, asiat tapahtuvat, kun on oikea hetki.
Myös oppiminen tapahtuu, kun aika on otollinen. Kärsivällisyys ja joustavuus ovat opettajan hyveitä. Kun osallistujat saivat riittävästi aikaa miettiä, hahmotella ja ihmetellä heidän olemukseensa tuli uutta itseluottamusta.
Opettajankoulutuksen ensimmäinen osuus, pedagogiikka: aktiiviset opetusmenetelmät, on takana. Eri menetelmien harjoittelu, esittely ja arviointi olivat osa koulutusta. Jäljellä on vielä kolme koulutusviikonloppua.
Jo harjoitteluvaiheessa näki, miten kukakin omaksuisi uudet strategiat sitten, kun aika olisi heille kypsä, kukin omaan tahtiin. Joukossa oli hyvin edistyksellisiä näkökulmia mutta myös niitä, joiden mukaan luennointi on aktiivisin ja mielenkiintoisin tapa oppia.
Nyt opettajat harjoittelevat taitojaan luokkatilanteessa soveltaen strategioita jopa 300 oppilaan ryhmille kukin siten kuin ymmärsi asian.
Oppituntivierailujen aikana on ollut mahdollista nähdä opettajat työn touhussa autenttisissa tilanteissa. Tämän ansiosta kukin opettaja saa tai tulee saamaan itselleen sopivaa ohjausta.
Samalla vierailut ovat olleet antoisia minulle. Ymmärrys paikallisten pakolaisleirin opettajien työtä kohtaan on lisääntynyt ja sitä kautta olen saanut lisää ajatuksia mihin kohdistaa tukea. Ryhmänhallinta, eriyttäminen ja oppilaiden käytännön harjoitusten lisääminen. Näin ensalkuun.
Pakolaisleirin opettajien opetukselliset lähtökohdat ovat hyvin vaihtelevat vanhoillisista edistyksellisiin. Meille kouluttajille tämä asettaa haasteen: kuinka toteuttaa eriyttämistä ryhmätilanteissa tuntematta osallistujia henkilökohtaisesti mikä olisi opetuksen syvintä ydintä. Oppituntivierailut mahdollistavat verhojen raottamisen ja pienen kurkistuksen arkeen. Samalla opettajat motivoituvat soveltamaan oppimaansa tietoa. Parhaimmillaan pääsen vierailemaan useaan otteeseen saman opettajan tunneilla pitkin moniviikkoista koulutusjaksoa.
Edessä siintää jo perehtyminen inkluusion periaatteisiin ja oppituntien suunnitteluun. Paperin täyttämisen taidon paikalliset jo hallitsevatkin, mutta nyt suunnitteluun lisätään oppilaiden aktiivisen työn osuuden arviointi ja lisääminen.
Viimeiset puolitoista kuukautta ovat kuluneet Yumbessa paikallisiin työtapoihin tutustuessa ja hiljalleen oman roolin ymmärtämisessä. Suomalainen ajankäyttö ja tehokkuus tukevat toimintaa, mutta samalla olen oppinut luottamaan asioiden järjestymiseen.
Asiat tapahtuvat ajallaan, kuten ugandalainen kirjailija Okot p’Bitek runokokelmassaan Song of Lawino kirjoitti: ”Ihmiset nousevat varhain/ kun itäinen horisontti liekehtii/ ja kointähti on kypsä/ makean keltaisen mangon tavoin/ valmis putoamaan maahan.”
(”People wake up early,/ When the horizon in the East/ Is aflame/ And in the West/ The Buffalo Star is ripe/ Like a yellow and seet mango/ About to fall to the earth.”)
Annika
