Kirjoitus jatkaa World Teacher -vapaaehtoisena Ghanassa parhaillaan työskentelevien suomalaisten opettajien kirjoitusten sarjaa.
Maanantai 23.10. 2017
”Three cars? I’ll call. He’ll be here in a minute.” Tarvitsemme tänään kolme taksia. Tieto ei ole kiirinyt kuskien korviin saakka. Jäämme odottelemaan puuttuvaa taksia hotellin pihaan. Ilmeisesti emme tänäänkään ehdi ajoissa koulun päivänavausseremoniaan.
”Sir! Sir! You come take us photo second break?” anelevat viidesluokkalaiset päivänavauksen jälkeen. Siis lounastauolla. Lupaan.
Kuudennen luokan matematiikassa on murtolukujen vertailua. Opettajaparini käyttää monipuolisesti osallistavia menetelmiä, mutta hämmentävän osallistamattomasti. Opettaja piirtää täsmälliset ja hienot mallikuvat taululle. Oppilaat katsovat – tai ainakin heidän pitäisi. Yksi tehtävä tehdään ryhmätyönä. Vain yksi ryhmässä saa piirtää, muut keskustelevat tehtävästä – tai ainakin heidän pitäisi. Lopputunti tehdään itsenäisiä tehtäviä. Tai ainakin pitäisi. Noin puolelta oppilaista puuttuu tehtävässä välttämättömät viivoitin tai kynä. Seuraa kinastelua. Suuri osa oppilaista ei tee tunnilla juuri muuta kuin odottaa. Tunnin jälkeen kehun opettajan monipuolisia menetelmiä ja annan oppilaiden aktivointivinkkejä. Vastaanotto on rohkaiseva. Ehkä huomenna…
Sitten teen sellaista, jota en hurjimmissakaan unelmissani uskonut mahdolliseksi: Näytän 6A:lle Suomi-diaesityksen ja videonpätkiä suomalaisesta luokastani. Datatykillä. Kyllä. Se toimii. Ei tule sähkökatkoa, projektorikaapin lukkoon löytyy se ainoa avain, löytyy sopivan mittainen jatkojohto. Läppärin ja projektorin väliin sopii hotellilta lainattu välikappale. Tosin äänentoisto ei toimi, mutta silti. Jos tämä ei ole ihme, mikä sitten?
”They don’t have uniforms”
”They don’t have uniforms” on ensimmäinen huomio suomalaisluokasta. Keskustelemme yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista. Videonpätkällä esiintyvät däbbäys ja vilkutus nostattavat haltioituneen reaktion. Jaan suomalaisten oppilaitteni kirjoittamat kirjeet. Käsialan ja suomalaisten nimien tulkitseminen on hankalaa, mutta into kantaa yli hankaluuksien. Kokonainen tunti ei riitä vastauksien kirjoittamiseen, koska pitää myös piirtää, värittää ja koristella. Pyydän heitä tuomaan kirjeet minulle huomenna.
Tunnin jälkeen paidastani voisi vääntää litran hikeä. Valtaosa luokkahuoneista on seinättömiä. Seinällisissä on yleensä tuulettimet. Tässä luokassa ei. Sauna. Vain kiuas puuttuu.
Lounastauolla ”Sir! Sir! You come take us photo now!” Kuvaan sarjan taiturimaisia voltteja ja muita hyppyjä.
Ryhmämme hollantilaisopiskelijaparin mitta tulee täyteen. He kokevat, ettei ghanalainen varttuneempi työpari kuuntele heitä eikä ota vastaan palautetta. Tunneilla vallitsee pelon ilmapiiri. Liian rankkaa. Tämän selvittämiseen osapuolten ja rehtorin kanssa kului aika, jolloin oli tarkoitus valmistella oma huominen matematiikan tunti työparin kanssa. Se jäi nyt tekemättä. Luvassa on siis improvisointia, huomennakin.
”Mikä on juliste ja mihin sitä käytetään”
Seuraan vajaan kuvataiteen tunnin teoriaopetusta aiheesta ”Mikä on juliste ja mihin sitä käytetään”. Opin, että julisteet jaetaan luokkiin pictorial ja non-pictorial posters.
Tieto kirjeistä leviää 6B-luokkalaisten korviin. ”Sir! Please give us assignment write letters to Finland!” Kehotan kaikin mokomin kirjoittamaan ja tuomaan kirjeet minulle. Lupaan viedä ne Suomeen oppilailleni.
Koulupäivän päättyessä puoli kolmelta meitä hakemassa on vain kaksi taksia. Tieto kolmen taksin tarpeesta ei ole kiirinyt kuskien korviin saakka. ”Three cars? I’ll call. He’ll be here in a minute.” Kaksi taksia lähtee. Jään viimeiseen ryhmään odottamaan sitä puuttuvaa. Kuumuus koulurakennuksen varjossa on ankara.
Sovimme taksissa, että kokoonnumme viideltä käymään läpi päivän tapahtumia. Hotellilla käy ilmi, että muissa takseissa ajaksi on sovittu 15.10. Eli nyt.
Miten päivä sujui? Todella hyvin odotuksiin nähden. Mikään luokka ei tänään ollut tuntikausia ilman opettajaa. Kukaan ryhmästämme ei joutunut todistamaan ruumiillista kuritusta. Viime viikkoon verrattuna tämä oli helpotus. Tuntuu siltä, että meillä sittenkin voi olla mahdollisuuksia saada muutos liikkeelle. Huomenna luvassa on vierailu oppilaiden kotona ja eritysiopetustyöpajan järjestäminen opettajille. Suunniteltavaa riittää – mutta on mahtavaa, että aikataulut ovat vihdoin tiedossa.
Päivästä jäi todella hyvä olo.
Internet ei toimi tänäänkään. ”Sir, we’re having temporary network problems. We’ll fix it in a minute.”
Enpä usko.
Ville Stambej
