Suomessa 30-35 pikkuoppilaan suuret luokkakoot puhuttavat alituisesti, syystäkin. Oppilaiden keskittyminen kärsii, toiminnallisen opetuksen ja eriyttämisen järjestäminen on haastavaa ja opettajat uupuvat.
Ugandassa painitaan kuitenkin moninkertaisten oppilasmäärien kanssa: lain mukaan pääluku on normaalioloissa 45 ja kriisitilanteissa 85 yhtä opettajaa kohden, mutta näihin lukuihin päästään harvassa koulussa. Kouluja on toki eri tasoisia kalliista yksityiskouluista ja hyvin menestyvistä valtionkouluista tilastollisesti heikosti pärjääviin. Vierailuillamme Ugandan heikoiten menestyneissä alakouluissa olemme tavanneet opettajia, joiden luokissa opiskelee yli sata oppilasta, joskus lähemmäs kaksi sataa. Oppilaat istuvat vieri vieressä lattialla tai pulpeteilla, jotka on suunniteltu kahdelle oppilaalle, mutta niille on ahtautunut viisikin lasta. Kaikki eivät mahdu edes luokkaan, vaan kuuntelevat ovista ja ikkunoista kurkkien.
Materiaali- ja tilapula
Valtavien luokkakokojen lisäksi opettajat kertovat materiaalien puutteesta aiheutuvista vaikeuksista: oppikirjoja ja vihkoja ei riitä lähellekään kaikille oppilaille ja joissakin kouluissa kaikki opettajat eivät pääse opetussuunnitelmaan käsiksi. Työhuoneita ei opettajilla näissä kouluissa useinkaan ole, vain rehtorilla ja apulaisrehtorilla on pienet askeettiset huoneet, joissa säilytetään myös opetusmateriaalit ja vastaanotetaan vieraat. Tehtävien tarkistus ja korjaaminen tapahtuu yleensä ulkona porottavassa auringonpaisteessa satojen lasten leikkiessä pihalla. Vähistä resursseista taidokkaasti tehtävää opetusmateriaalia työstetään luokan lattialla tai ulkona oppilaiden hyöriessä ympärillä.
Kielistä ei ole pula
Useat paikalliset kielet hankaloittavat myös toisinaan opetusta: Ugandassa puhutaan yli 40 kieltä, joiden lisäksi naapurimaista tulleet pakolaiset tuovat mukanaan omat kielensä. Yhdessä luokassa saatetaan siis tarvita opettajan lisäksi useita avustajia, jotka tulkkaavat opetusta eri kielille. 4.luokan aikana opetuskieleksi vaihtuu asteittain englanti, joka on Iso-Britannian siirtomaa-ajan peruja. Monelle oppilaalle tämä on haastava vuosi ja luokalle jääminen on näissä heikoissa kouluissa yleistä.
Ammatin arvostus
Työtä ei helpota sekään, että ammatin arvostus on maassa matala ja palkat erittäin pieniä. Työmatkat voivat olla pitkiä ja ne kuljetaan jalan, polkupyörällä tai joskus harvoin moottoripyörätaksilla. Näissä syrjäisissä kouluissa ei myöskään ole yleensä tarjolla lounasta eikä mahdollisuutta sen laittamiseen, joten niin opettajien kuin oppilaidenkin on selvittävä pitkä päivä pienin eväin.
Kaikista näistä lukuisista haasteista huolimatta opettajat eivät vaivu epätoivoon vaan tekevät työnsä, käyttävät kekseliäisyyttään ja antavat innokkaille oppilaille mahdollisuuden oppia uutta. Näitä opettajia tavatessani mietin usein, pystyisinkö itse samaan.
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut opetusalaa yhdessä muiden toimijoiden kanssa muun muassa rakennuttamalla uusia koulurakennuksia ja opettajien asumuksia, tukuluja, jakamalla polkupyöriä opettajille ja mahdollistamalla täydennyskoulutusta opettajille ja opettajankouluttajille.
