Tänään on vihdoin se päivä, jolloin kauan odottamani haave toteutuu. Olen lähdössä vapaaehtoiseksi kehitysyhteistyötehtäviin Nepaliin Kirkon Ulkomaanavun ja Opettajat Ilman Rajoja yhteiseen projektiin.
Luulen että myös muilla samanlaisiin tehtäviin lähtijöillä on sisäinen palo antaa omasta itsestään ja osaamisestaan muille. Valmistavassa koulutuksessa meitä pyydettiin miettimään motiivejamme lähtöön, mikä on tarpeellista tiedostaa kentällä usein haastavissa olosuhteissa.
Valmistautuessani lähtöön ja hoitaessani moninaisia asioita olen kohdannut ihmisiä heidän ammattiinsa liittyen. Aivan jokainen, olipa sitten terveyskeskuksessa, apteekissa tai pankissa, on ollut kiinnostunut siitä mitä olen menossa tekemään. Kuultuaan sen ovat kaikki olleet erittäin avuliaita, monet paljon yli ammattinsa tavanomaisten tehtävien. Kun olen heitä kiittänyt, olen saanut saman vastauksen kaikilta:’Olet menossa tekemään tärkeää tehtävää ja me haluamme omalta osaltamme auttaa sinua.’
Ihmisten auttamista ja humanitaarista työtä pidetään edelleen Suomessa arvokkaana.
