World Teacher -hankkeen kaksiviikkoinen ohjelma Ugandan luoteisosissa Yumben ja Kobokon kyläkouluissa on nyt onnellisesti takanapäin.
Tasainen sähkövirta ja katkeamaton nettiyhteys helpottavat kotioloissa ikimuistoisten tapahtumien kertailua. Ugandalaisten välittömyys, iloisuus ja avuliaisuus jättivät lämpimiä muistoja. Valitsen tähän blogikirjoitukseen muutamia kuvia tämän trooppisen ja luonnonoloiltaan paratiisimaisen maan flooran näyttäytymisestä kouluissa maassa, jonka valtaväestö saa toimeentulonsa maataloudesta.
Koulujen Agri-tunneilla perehdytään maanviljelyn vaiheisiin. Muutamat alueen yleisimmistä viljelykasveista, kuten ruskea papu, peruna, kassava, kurpitsa ja jamssi, päätyvät säännöllisesti koulun omilta pelloilta keittiön kautta opettajanhuoneen lounaspöytään. Oppilaatkin saavat toisinaan vatsantäytettä. Kaikki eivät nimittäin lähde lounastamaan koteihinsa, kuten tarkoitus olisi.
World Teacherit vetävät luokanopettajan kanssa pallottelutekniikoista ja laululeikeistä koostuvaa liikuntatuntia parisataapäiselle ekaluokkalaisten luokalle.
Vanhemmat pitävät samalla kokousta kolmen lähikoulun alueelle suunnitellun hankkeen johdosta: Tarkoituksena on istuttaa tiikkiä, mahonkia ja mäntyä. Metsänhoidon puuaineksen uskotaan alkavan hyödyttää kouluja 10–15 vuoden sisällä sekä suoraan korjaus- ja rakennustarpeina että myös myyntivoittojen kautta.
Bidibidin pakolaissetlementin Hope Primary School tarjoaa optimistisella otteella opetusta lukuisille Etelä-Sudanin pakolaislapsille. Kavereiden kanssa kokoonnutaan hetkeksi puun alle koulupäivän jälkeen.
Lodongan opettajankoulutuslaitoksen näyttelytilassa esitellään keinoja havainnollistaa ja toiminnallistaa opetusta.
Mangopuun varjossa kelpaa seurata World Teacher -ohjelmamme viimeisenä koulupäivänä musikaalisten oppilaiden taidokkaita esityksiä.
