Hoksottimia tarvitaan jo ennen kuin on edes päässyt työpaikalle.
Yksi World Teacher –ohjelman vahvuuksia on parityöskentely. Eurooppalaiset opettajat muodostavat paikallisen opettajan kanssa työparin, jolloin ajatusten vaihto ja yhdessa tekeminen korostuvat. Tätä blogikirjoitusta varten haastattelin omaa pariani Nelsonia Acholin alakoulusta. Olin kiinnostunut kuulemaan hänen näkemyksiään opetustyon haasteista Ugandassa ja pyysin hänta nimeämään kolme päähaastetta omasta näkokulmastaan.
1. Palkka
Alakoulun opettajan palkka on Ugandassa verojen jälkeen n. 450 000 Ugandan shillinkia kuukaudessa (n 100 e). Ugandan ja Suomen palkkatasot eivät tietenkään ole vertailukelpoisia keskenään, mutta palkka on hyvin alhainen jopa ugandalaisittain katsottuna. Matala palkka vaikeuttaa esimerkiksi täydennyskoulutuksiin osallistumista: Nelson kertoi osallistuvansa loma-aikoina koulutuksiin, jos se on taloudellisesti mahdollista. Täydennyskoulutukset ovat poikkeuksetta maksullisia.
Ajattelen itse, etta matalalla palkalla on varmasti yhteys myös työmotivaatioon. Täälla paikan päälla huomaa, että opettajilla on paljon poissaoloja toista. Ehkä kunnollinen palkkaus voisi vähentää poissaoloja ja nostaa opettajien motivaatiota kehittää itseään. Opettajilla on Ugandassa vahva järjestäytymisaste, mutta käytännössä työtaistelut eivät tule kysymykseen. Nelsonin mukaan politiikot kertovat laittavansa sotilaat opettajiksi, jos opettajat ryhtyisivät lakkoon.
2. Asuminen
Ugandan maaseudulla liikkuminen on melko hankalaa. Jotkut opettajat asuvat koulun viereisissä asuntoloissa, mutta valtaosa heistä asuu monen kilometrin päässä koululta. Tämä tarkoittaa, että he kävelevat joka päivä monen kilometrin matkan töihin. Julkista liikennettä ei ole ja esimerkiksi sadekaudella opetusmateriaalin pitäminen kuivana on haastavaa. Opettajilla ei ole kodeissaan kaytössä sahkoa tai juoksevaa vettä.
3. Ryhmäkoot
Ugandassa suositus luokkakooksi alakoulussa on 53 oppilasta. Tämä toteutuu Acholissa oikeastaan vain kahdella ylimmällä luokalla koulupudokkaiden suuren määrän takia: muilla luokilla oppilaita on huomattavasti enemmän kuin 53. On itsestään selvää, etta ylisuuret ryhmäkoot ovat opettajan näkökulmasta todella haastavia ja oppilaiden aktivoiminen täten kovan työn takana. Nelsonilla itsellään on luokassaan ”vain” 35 oppilasta, mutta hänen vaimollaan on ensimmäisellä luokalla oppilaita yli 150.
Valtavista haasteista huolimatta monet ugandalaiset kollegat tekevät tärkeää työtään suurella sydämellä. Toivottavasti he saavat tulevaisuudessa paremmat työkalut toteuttaa itseään.
