Opettajat ilman rajoja vapaaehtoisjaksoni aikana olen työskennellyt Kirkon Ulkomaanavun rahoittamassa projektissa Taunggyissa. Paikallinen Ratana Metta -organisaatio toimii yhteistyössä Kirkon Ulkomaanavun kanssa ja järjestää ammattiopetusta paikallisille nuorille.

Työskentelen pääasiassa projektin ammattiopettajien kanssa, mutta lisäksi olemme järjestäneet työpajoja paikallisen luostarikoulun opettajille ja paikallisten kansalaisjärjestöjen työntekijöille. Projektin aikana olen tukenut ammattiopettajia heidän tekemässään työssä antamalle heille uusia pedagogisia ideoita ja toimintamalleja.

Pääasiassa vapaaehtoisjaksoni tarkoituksena on antaa paikallisille opettajille tietoa oppilaslähtöisistä ja oppilaita aktivoivista opetusmenetelmistä. Maanantaista torstaihin Ratana Metan koulutuskeskuksessa opiskelee 10 oppilasta ompelijaksi ja 15 opiskelijaa on oppisopimuskoulutuksessa paikallisissa eri alojen yrityksissä. Joka perjantai nämä kaikki opiskelijat kokoontuvat keskukseen opiskelemaan tärkeitä elämän taitoja.

Tähän mennessä ompelijoiksi opiskelevien nuorten kanssa on aloitettu jo useampia projekteja, jotka antavat heille perustiedot vaatteiden valmistamisesta ja kaavoittamisesta. Opettajan kanssa olemme tehneet yhteistyötä sen eteen, että hän ottaisi jokaisen oppilaan henkilökohtaiset tavoitteet ja taitotason paremmin huomioon opetuksessaan. Opiskelijat tekivät itselleen muun muassa portfolion, johon he lisäävät tekemiään töitä ja opettaja antaa henkilökohtaista palautetta töiden etenemisestä.

Perjantain elämäntaitojen opiskelukerroilla olemme tähän mennessä opiskelleet ongelmanratkaisu-, kommunikaatio-, ystävyyssuhde- ja ryhmätyötaitoja ja tasa-arvoasioita. Perjantaisin paikallinen opettaja pitää koulutukset oppilaille ja minä olen auttanut häntä suunnittelemaan oppilaita osallistavia ja aktivoivia opintokokonaisuuksia. Olemme tehneet paljon ryhmätöitä, postereita, draamaharjoituksia ja muita oppimispelejä, leikkejä ja myös keskustelleet paljon oppilaiden kanssa näistä heille tärkeistä asioista.

 

Kuvassa oppilaat ratkaisevat ryhmätyönä visaisia ongelmanratkaisutehtäviä.

 

Projektin alkaessa oli tarkoitus kutsua myös muita Taunggyin ammattiopettajia järjestettyihin opetustyöpajoihin, mutta se ei onnistunut suunnitellusti. Ratana Metan työntekijät kutsuivat sen sijaan opettajia paikallisesta luostarikoulusta. Opetustyöpajoissa olemme käsitelleet yleisellä tasolla kasvatuspsykologiaa opettamisen näkökulmasta ja luokan hallintataitoja. Keskustelimme paljon myös siitä, että millainen on hyvä opettaja. Tärkein aihealue työpajoissa oli kuitenkin oppilaslähtöiset ja oppilaita osallistavat opetusmenetelmät. Koulutuksessa tutustuimme teorioihin erilaisista oppijoista, ja siihen miten luokassa voi huomioida kaikenlaiset opiskelijat ja oppimistyylit paremmin. Mietimme miten helposti saatavia paikallisia ja edullisia opetusmateriaaleja voi hyödyntää useamman aineen opetuksessa.

 

Kuvassa luostarikoulun opettajat tutkivat matematiikan apuvälineitä, jotka auttavat oppilaita hahmottamaan kymmenjärjestelmää.

 

Pääsin myös tutustumaan paikalliseen Lei Loun luostarikouluun, jonka opettajat käyvät työpajoissa kouluttautumassa.  Koulun oppilaat ovat tulleet Shan osavaltion alueelta, joka sijaitsee Pohjois-Myanmarissa. Näillä alueilla on edelleenkin aseellisia yhteenottoja paikallisten heimojen kesken ja sen takia ihmisiä on siirtynyt eteläisimmille alueille. Koulun oppilaista suurin osa on jäänyt orvoiksi tai heidän vanhempansa ovat lähettäneet heidät pois kotoa. Koulussa opiskelee ja asuu tällä hetkellä 319 oppilasta. Osa opettajista asuu koululla lasten kanssa ja loput opettajat tekevät vapaaehtoistyötä. Opettajille ei siis makseta palkkaa, mutta luostari tukee heitä jonkin verran taloudellisesti. Koulun opettajilla on erittäin vähän opetusmateriaalia käytössään, joten toivon, että he jatkossa käyttävät edes muutamaa uutta ideaa, jonka he saivat työpajojen aikana.

 

Kuvassa luostarikoulun opiskelijoita, opettaja ja allekirjoittanut vierailulla. Kyseisessä luostarikoulussa opiskelee niin munkkeja kuin tavallisiakin lapsia.

 

 

Kuvat ja teksti: Essi Kankala