Tuulin vapaaehtoisjakson aikana Ugandassa, hänen tehtävänsä liittyivät pääasiassa Kirkon Ulkomaanavun ja Ulkoministeriön Mobile Mentoring -pilottihankkeeseen Palorinyan pakolaisasutusalueella, Länsi-Niilillä.
Hankkessa ugandalaiset opettajat saavat etämentorointia ja tukea suomalaisilta kollegoiltaan Whatsapp -ryhmien kautta. Mukana on yhteensä 64 opettajaa, joista 13 on suomalaista, 37 ugandalaisia 14 etelä-sudanilaisia.
Kamerat räpsyvät. Pidetään puheita, kirjoitellaan nimiä sopimuksiin ja lopulta koittaa h-hetki. Jokainen opettaja käy lunastamassa pöydältä itselleen paketin, johon kuuluu älypuhelin, aurinkokennolaturi ja lamppu, joka on niin ikään ladattavaa mallia. Opettajien asunnoissa kun harvoin on sähköt, mikä hankaloittaa työntekoa kotoa käsin.
Opettajat avaavat pakettejaan kuin joululahjoja ja merkittävästä lahjoituksesta puhutaankin. Osalle heistä tämä on elämän ensimmäinen kännykkä ja suurimmalle osalle se ensimmäinen älypuhelin. Tässä hankkeessa se tulee olemaan heille myös työkalu. Nyt otetaan suuri askel.
Tulen miettineeksi, kuinka uusi puhelin muuttaa yksittäisen opettajan elämää. Miten se helpottaa arkea ja yhteydenpitoa, toisaalta mitkä ovat internetin ja sosiaalisen median vaikutukset perinteiseen elämäntyyliin ja kulttuuriin, ihmisten maailmankuvaan? Hetkeksi suorastaan kauhistun havaitsemiani uhkakuvia. Muistan mitä edellisten vaalien alla tapahtui Brasiliassa. Nykyinen presidentti toteutti tehokkaasti propagandaa levittämällä valeuutisia Whatsapp-sovelluksen välityksellä, mihin kansalla ei ollut kykyjä suhtautua kriittisesti. Seuraukset olivat surullisia ja nyt metsät palavat.
Sitten oivallan, että myös siksi tämä on tärkeää.
Mobiiliverkko on jo melkoisen kattava Ugandassakin ja yhä useamman ihmisen tavoitettavissa. Edullisia kännykkämalleja ja datapaketteja myydään lähes joka kylässä. Netti toimii myös maaseudulla, jopa pakolaisasutusalueilla. YK:n pakolaisavustusjärjestö (UNHCR) seuraa aikaansa ja ylläpitää nettisivuja, joiden kautta on mahdollisuus antaa palautetta oman pakolaisasutusalueen palveluista ja turvallisuudesta tai hakea apua. Verkko on jo täällä ja vähitellen myös älypuhelimet, myös nuorilla. On tärkeää, että opettajat pysyvät mukana kehityksessä. He ovat avainasemassa kun kasvatetaan nykyisiä ja tulevia sukupolvia medialukutaitoisiksi, kriittisiksi sosiaalisen median käyttäjiksi.
Mobile Mentoring-projektissa suomalainen ja ugandalainen opettajuus kohtaavat. Olen mukana toteuttamassa paikallisia koulutuksia neljään eri TiCC (Teachers in Crisis Context) -moduliin liittyen, jotka seuraavat toisiaan suunnilleen kuukauden välein. Aiheina ovat pedagogiikka ja inkluusio, opetussuunnitelma ja sen toteuttaminen, lastensuojelu ja -hyvinvointi sekä opettajan rooli ja hyvinvointi.
Jokaista lähikoulutusta seuraa kolmen viikon toteutusjakso, jolloin koulutuksen oppeja sovelletaan käytäntöön. Tukea toteutukseen saa omalta Suomessa olevalta ammattilaiselta eli mentorilta puhelimen välityksellä. Kukin mentori lähettää viikoittain tehtäviä ja kysymyksiä Whatsapp-sovelluksen kautta omalle noin neljän hengen valmennusryhmälleen. Vastaukset jaetaan samassa ryhmässä, samoin kuin valokuvat ja videot oppitunneilta, parhaimmillaan myös ideat tai haasteet, joihin etsitään ratkaisuja yhdessä.
“Dear group members, I need help from you. I have a child in my class who goes in and out from the classroom, talks but does not listen, what to do?” (ugandalainen opettaja)
“Good morning colleagues, I started my English lesson in the morning with a song to arise learners’ interest in learning, see the video.” (ugandalainen opettaja)
“In this picture you can see my students doing group work by the blackboard. This makes them happy and active” (mentori)
Koulutusten lisäksi olen toiminut linkkinä mentoreiden ja valmennettavien välillä ja ylläpitänyt Whatsapp-ryhmien toimintaa. Ajoittain olemme käyneet kouluilla tapaamassa opettajia kasvotusten, auttaneet teknisissä ongelmissa ja antaneet projektista palautetta puolin ja toisin. Opettajat ovat kertoneet todenneensa jo nyt muutoksia luokan ilmapiirissä ja omissa työtavoissaan. Moni on aloittanut esimerkiksi laatimalla luokan omat säännöt kaikkien nähtäville. Tuntisuunnitelmissa pyritään pohtimaan tarkemmin työskentelyn tavoitteita, etenkin oppilaiden yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta. Parhaillaan luokissa kokeillaan myönteisiä ryhmänhallintakeinoja.
” Thanks for your encouragement. You have trained us to use new approaches to bring up our learners and I believe these skills can build self-esteem of them.” (ugandalainen opettaja)
“- – I always tell them (students) stories of very successful people in life so that they can follow their foot steps and I make sure I improve my social skills to connect with my learners.” (ugandalainen opettaja)
Kokemukseni mukaan kynnys pyytää kollegoilta apua on täällä korkea. Whatsapp-ryhmät ovat tuntuneet madaltavan tätä kynnystä ja tukeneet opettajien yhteistyötaitojen kehittymistä. Ryhmissä on opettajia eri kouluista, joten ajatusten vaihtoa tapahtuu myös koulujen välillä. Toivottavasti opettajien positiivinen vuorovaikutus ja kokemusten jakaminen jäävät projektin myötä pysyviksi käytänteiksi ja osaksi koulujen toimintakulttuuria. Toivon myös mentorien tuen ja kannustuksen vahvistavan täkäläisten kollegojen ammatti-identiteettiä ja oman työn arvostamista.
“Your answers make me wish you were my teacher!” (mentori)
“Hi mentor, thank you so much for your tireless efforts towards our learning. I really appreciate the picture you sent.” (ugandalainen opettaja)
“Thank you all for your active participation! I am so happy and proud of you and I see you are all working very hard to create a good and positive learning space for your learners!” (mentori)
Tuulin blogia voit lukea täältä.
