“Tell me, and I’ll forget. Show me, and I may remember. Involve me, and I’ll understand.”
Millainen osallistumisen kokemus on etäyhteydellä? Millaisia kohtaamisia tapahtuu pelkällä puhelimen ruudulla – ruudulla, joka ei välitä kulmien kurtistusta, hymynkaretta, hartioiden kohautusta? Ei pimenevässä illassa lyhyen aikaa toimivan valaisimen siritystä, muistiinpanovälineiden etsimiseen kuluvaa aikaa tai taustalla kuuluvia lasten ääniä, joilta ei voi sulkea korviaan.
Millaisen yhteisen tilan jaamme, minä puhelimellani ja läppärilläni, pistorasioita täynnä olevassa asunnossa Suomessa ja opettajakollegani lainapuhelimineen Kalobeyein ja Kakuman pakolaisasustusalueilla Keniassa?
Alun sanonta tuli vastaani samoihin aikoihin, kun Opettajat ilman rajoja -verkoston mobiilimentorointiprojekti Keniassa viime vuoden lopulla alkoi. Neliviikkoisen Mentoring Skills -etäkoulutuksen tarkoituksena oli vahvistaa paikallisten opettajien mentorointitaitoja sekä rohkaista heitä käyttämään näitä taitoja kollegoidensa tukemiseen omissa työyhteisöissään.
Opettajien välinen kannustava ilmapiiri ja koulun sisäisen yhteisöllisen ongelmanratkaisun kehittäminen vaikuttavat suoraan nuoreen sukupolveen.
Suomesta meitä oli mukana viisi opettajaa, mentoroitavia opettajia Kalobeyein alueen alakouluista viisi kertaa enemmän. Tukenamme oli kyseistä projektia varten tuotettu koulutusopas ja välineinä älypuhelimet ja Whatsapp.
Oppimisalustana koulutuksessa toimivat keskusteluryhmät, joita suomalaiset opettajat vetivät. Kukin mentori ylläpiti ja tuki pienryhmänsä keskustelua sekä vertaisoppimista päivittäisillä lyhyillä teoriaosuuksilla, keskustelunavauksilla ja kysymyksillä. Mentoreiden kesken taas jaoimme viikoittain kokemuksiamme koulutuksesta ja pohdimme parhaita toimintatapoja.
Keskustelun ja luottamuksen kulttuuria rakentamassa
Etämentoroinnissa itselleni keskeisimmäksi nousi kysymys siitä, miten saada kiinni mentoroitavien opettajien senhetkisestä kokemusmaailmasta ja tarpeista. Pääosin tekstimuotoinen etäyhteys saattaa rajoittaa vuorovaikutusta, mutta toisaalta yksinkertaisuus pakottaa keskittymään olennaiseen; kontaktin syntymiseen ja ylläpitämiseen.
Pysähdyn uudelleen miettimään siteeraamani sanonnan merkitystä ja toteutumista: “- – Involve me and I’ll understand.” Koulutuksen aikana keskustelimme osallistumisesta ja sisäisestä motivaatiosta mentoroitavien näkökulmasta.
Pakolaistaustaiselle ihmiselle elämä ei ole näyttäytynyt vapaiden valintojen paraatina. Itsestä lähtevän osallistumisen ja kehittymisen halun tunnistaminen ja hyödyntäminen saattaakin olla merkittävä voimavara, myös ympäröivälle yhteisölle.
Opettajien välinen kannustava ilmapiiri ja koulun sisäisen yhteisöllisen ongelmanratkaisun kehittäminen vaikuttavat suoraan nuoreen sukupolveen.
Koulutuksessa opettajat saivatkin eväitä keskustelevuuden ja luottamuksen kulttuurin rakentamiseen.
Eräs mentoroitavistani tiivisti koulutukseen osallistumisen merkityksen: “I may equip others with my skills I will get and help in transforming the community.”