Koronavirus on YK:n mukaan pyyhkäissyt pois koulutuksen edistysaskelia noin 20 vuoden edestä. Meillä tämä näyttäytyy osaamis- ja hyvinvointivajeena. Monessa maassa ja monen lapsen kohdalla koulunkäynti on loppunut kokonaan, eikä paluumahdollisuutta kouluun aina ole olemassa. Nyt jos koskaan on syytä muistaa Agenda 2030 tavoite yhteistyöstä ja kumppanuudesta. Tukea ja apua kaivataan eri puolilla maailmaa ja erilaisiin tarpeisiin. Jokainen voi tehdä jotain koulutuksen koronan jälkeisen jälleenrakentamisen eteen.
Koulutuksia, pätkiviä nettiyhteyksiä ja kukkojen kuuntelua
Minä olen koronapuolivuotisen tukenut Opettajat ilman rajoja -etävapaaehtoisena Kambodžan opinto-ohjausta, jota KUAn hanke kehittää. Olen kommentoinut opinto-ohjauksen suunnitelmia ja pitänyt koulutustilaisuuksia. Siinä ohessa olen kuunnellut pätkiviä nettiyhteyksiä, khmerin kieltä ja kukkoja. Olen lukenut eri maiden asiakirjoja ja suomalaisia opetussuunnitelmia ja oppaita. Olen yrittänyt mielikuvitella mikä minun osaamistani asioista voisi olla avuksi tyystin toisenlaisessa koulutusympäristössä. Olen valmistanut diasarjoja, kokeillut ja muokannut niitä. Olen myös vihdoin oppinut käyttämään Zoomia ja diojen esitystilaa. Kärsivällisyyttä olen oppinut paljon. Yhteistyökumppaneiden nimiä en muista vieläkään.
Nyt jos koskaan on syytä muistaa Agenda 2030 tavoite yhteistyöstä ja kumppanuudesta.
Koulutustilaisuuksien järjestäminen on ollut isoin osa työpanostani. Koulutusaiheiksi valikoitui ehdottamistani kolme: jaettu johtajuus, koulun ilmapiiri sekä kriittinen medialukutaito. Olemme koulutuksissa pohtineet demokraattista toimintakulttuuria, tiimityötä sekä valeuutisia ja salaliittoteorioita – asioita joita mietin työssäni muutenkin. Oma ajatukseni on ollut, että joustavampi ja demokraattisempi koulun toimintakulttuuri innostaisi opettajia kehittämään omaa työtään ja tarjoamaan parasta mahdollista tukea jokaiselle oppilaalle, niin opetuksessa kuin uraohjauksessa.
Etäkoulutusten pitäminen on ollut haastavaa ja väliin raastavaa. Kanssani kommunikoi tulkki ja kännykän varassa olevat osallistujat näyttäytyvät palloina ruudullani. Kännykkä ja kääntäminen raamittavat työtavat. Osallistujien yhteiset keskustelut sujuvat hyvin, mutta kouluttajan on niihin vaikea osallistua. Padlet on toiminut apuna melko hyvin kännykänkin kautta, muutama muu alusta ei ollenkaan. Näissä puitteissa on saatu aikaiseksi itse asiassa varsin hienoja ajatuksia ja kehittämisideoita – ihailen osallistujien sitkeyttä ja aktiivisuutta. Paikalliset projektityöntekijät ovat kääntäneet, paikanneet, parannelleet ja lokalisoineet koulutusantia. Suuret kiitokset heille!
Etävapaaehtoistyön haasteita ja mahdollisuuksia
Puoli vuotta on monta päivää, mutta lyhyt aika etävapaaehtoistyölle. Yhteistyökumppaneihin tutustuu hitaasti ja paikallisiin olosuhteisiin kovin niukasti. Asiat etenevät hankkeessa ajallaan, verkkaisesti. Etätuella on myös etunsa: Se mahdollistaa paikallisten osallistumisen silloinkin, kun korona estää tapaamiset. Digivälinein tuotetut ideat dokumentoituvat automaattisesti ja ne on helppo jakaa. Etätyö on vaivatonta ja lennotonta. Ennen kaikkea etävapaaehtoistyöhön on mahdollista saada mukaan asiantuntijoita, jotka eivät voi omasta työstään irrottautua paikan päälle.
Etätuella on myös etunsa: Se mahdollistaa paikallisten osallistumisen silloinkin, kun korona estää tapaamiset.
Koulutusten sisältöä on ollut vaikea koota paikallisia oloja tuntematta. Osa esittämästäni on varmasti osunut harhaan ja harakoille, osasta on toivottavasti ollut hyötyä paikallisille opetuksen kehittäjille. Minulle kokemus on ollut monen tasoisesti antoisa. Olen saanut etäkoulutuskokemusta ja oppinut tekniikasta paljon. Olen miettinyt muutamaa työni aihepiiriä perusteellisemmin. Olen saanut ajattelun virikkeeksi tuttuja ja myös minulle oudompia ajatuskulkuja. Koen ainakin yrittäneeni tehdä jotain yhteisen asian eteen. Saattaisin hakea jatkoakin, vaikka ihan paikan päälle. Suosittelen sinullekin.