Ajanhallinnan koulutukseni on pian alkamassa Siem Reapin kaupungissa Kambodzassa, ja olen saanut alkuvalmistelut tehtyä neuvotteluhuoneessa. Vain osallistujat puuttuvat. Saan pian tiedon, että neuvotteluhuonetta tarvitaan toista tilaisuutta varten ja joudun vaihtamaan tilaa. Onneksi aikaa on, ja olen ajoissa valmis aloittamaan koulutuksen luokkahuoneessa. Opettajatkin ovat tänään ajoissa paikalla. Olen ehtinyt vetää koulutusta jonkin aikaa, kun eräs osallistujista saa tiedon, etten voikaan pitää kolmen tunnin koulutustani tänään loppuun. Mukana olevien koulutuspäälliköiden täytyy osallistua neuvotteluhuoneessa järjestettävään yllätyskokoukseen tunnin päästä. Sovimme jatkavamme koulutusta seuraavalla viikolla. Tämmöistä ajanhallinta on aina välillä.
Ammatillisen koulutuksen haasteena tyttöjen työllistyminen
Vapaaehtoisjaksoni aikana olen tukenut opettajia paikallisessa teknisessä ammatillisessa oppilaitoksessa järjestäen muun muassa koulutuksia ja ns. ”round-table” keskusteluja. Opettajat vierastavat sanoja valmennus (coaching) ja mentorointi (mentoring), joten käytämme aiheesta erilaista termiä. Keskusteluja on Teamsin kautta vetänyt kanssani etävapaaehtoistyötä tekevä Minna, jonka kanssa aloitimme Naisten Pankin rahoittaman INSWEED-hankkeen etävapaaehtoisuuden yhtä aikaa noin 1,5 vuotta sitten. Keskusteluissa on mukana tulkki, ja opettajat osallistuvat keskusteluun aktiivisesti khmerin kielellä.
Minna vetää ”round-table” keskustelua Suomesta käsin ja minä koordinoin tilaisuutta.
Vapaaehtoisjaksooni on mahtunut monenlaisia tunteita. Alussa leijailin päivän päätteeksi onnellisena kotiin, ja minulla oli tuottelias olo. Väliin tuli kausi, jolloin koin, etteivät asiat oikein etene. Sitten on tullut turhautumista siitä, että kehittyvässä maassa on paljon epäkohtia, joille en voi tehdä mitään. Olen kuitenkin muistuttanut itseäni, etten olisi täällä, jos Kambodzassa asiat toimisivat yhtä hyvin kuin kotona. Oppilaitoksen apulaisjohtaja sanoo minulle usein: ”Don’t worry!” Nämä sanat on hyvä muistaa joka päivä.
Kambodzalaisen ammatillisen koulutuksen kehityskohtia on työssäoppiminen ja tyttöjen työllistyminen teknisille aloille. Kambodzassa ei ole samanlaista työelämäyhteistyötä koulun ja paikallisten yritysten kanssa kuin meillä Suomessa. Kaikille opiskelijoille ei löydy työssäoppimispaikkaa ja osa opiskelijoista saa ammatillisen perustutkinnon ilman työkokemusta.
Työskentelen teknisessä oppilaitoksessa, missä opetetaan esimerkiksi tietotekniikkaa, sähköasennusta ja rakennusalaa. Yksi tyttöjen työllistymishaaste on työelämän vanhoillinen käsitys siitä, etteivät naiset pärjää teknisellä alalla. Vie aikaa, että asenne saadaan kitkettyä pois miesvaltaiselta alalta. Siitä huolimatta nuoret naisopiskelijat ovat sanoneet ylpeinä, että heistä on hienoa päästä näyttämään työelämälle, että naisetkin pärjäävät teknisillä aloilla.
Kokemusten vaihtoon keskittyvässä tapahtumassa omalla koululla.
Parasta on kollegoiden palaute
Vapaaehtoistyö on ollut hyvä kokemus, ja suosittelen vapaaehtoisuutta kaikille opettajille ja opinto-ohjaajille, jotka kaipaavat irtiottoa normaalista työelämästä ja haluavat tukea kehittyvien maiden koulutusta. Jos olisin viettänyt nämä kuukaudet koti-Suomessa, niin elämässäni ei olisi tapahtunut mitään erityistä. Nyt takanani on viisi tapahtumarikasta kuukautta.
Parasta vapaaehtoistyössä on, että olen saanut paikallisilta kollegoilta kiitoksia järjestämistäni koulutuksista. Toivon, että yksittäisille opettajille on tullut uutta ajateltavaa kohtaamisistamme. Osa opettajista on toivonut, että voisin opettaa heitä myöhemmin vielä etänä. Olen muistuttanut heitä, että uusi vapaaehtoinen tulee jatkamaan työtäni. Meillä onkin seuraajani kanssa perehdytys menossa. Työ jatkuu hyvissä käsissä, vaikka nainen työpöydän takana vaihtuukin.
