Kampong Pilin kouluun kuljetaan Battambangin kaupungista Sangke-joen rantaa kuutisen kilometriä etelään. Tuktuk ajaa pienten kylien läpi, buddhalaisten wattien ohi, banaanilehdoissa ja joen penkalla. Emme ylitä jokea, vaikka tarjolla olisi kuvauksellinen riippusilta. Lopulta kurvaamme korkeasta portista koululle. Tie jatkuisi muslimikylään ja isolle moskeijalle. Tapaan nuoret naiset ilta-auringossa koulun pihalla, jonne kannamme istuimiksi muutaman pulpetin luokasta.
Chan Saem, Ouch Chavann ja Sim Kimhak ovat jo kokeneita koulunkäynnin ohjaajia. ALL IN! -projektissa sovimme titteliksi Learning Assistant, jotta korostuisi ohjaajan tehtävä oppilaitten oppimisen tukena. Nuoret naiset ovat toimineet jo reilut puoli vuotta kotikyliensä lähellä kahdessa koulussa. Ohjaajat työskentelevät aamupäivisin luokissa auttamassa alaluokkien oppilaita. Iltapäivisin he pitävät opiskelukerhoa oppilaille, joilla on haasteita khmerinkielen tai matematiikan opinnoissa.
Koulut Kampong Pil ja O Sralau ovat saaneet tämän tuen pilottihankkeena. Kirkon ulkomaanapu rahoittaa ALL IN! -hankketta, joka tukee inklusiivisen koulun rakentamista Battambangin alueella. Hanketta toteuttaa paikallinen Puthi Komar (PKO) -järjestö, ja siinä on mukana kaikkiaan kaksitoista kyläkoulua Battambangin kaupungin lähistöllä. Inklusiivisuutta tuetaan hankkeessa monin eri tavoin: koulunkäynnin ohjaajat ovat yksi palanen kirjastojen varustamisen, opettajien täydennyskoulutuksen ja koulutilojen esteettömyyden ohessa.
Kambodzan ensimmäiset koulunkäynninohjaajat
Kaikkia kolmea on tehtävään motivoinut halu auttaa kotiseudun lapsia lukutaidon oppimisessa sekä lasten eettisen kasvun tukeminen. Naisilla on työn ohella menossa omien alojensa jatko-opinnot. Työhön heitä koulutettiin lyhyellä kurssilla, josta on mieleen jäänyt opettamisen yleisiä asioita ja lapsen kehitystä. Pitkälti työ on opettanut tekijäänsä. PKO:n henkilöstö ja Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoinen ovat vastanneet koulutuksesta, työn ohjauksesta sekä materiaaleista. Mallina ovat olleet suomalaiset koulunkäynnin ohjaajat sekä Kambodzassa aiemmin toteutettu lukupiiritoiminta.
Työn haasteena kaikki pitävät ryhmän hallintaa. Chavann kertoo myös, että joskus on vaikea sopia opettajan kanssa tunnin kulkua, näkemykset tilanteeseen sopivasta toiminnasta kun saattavat olla erilaiset. Käytännön ongelmia iltapäivän opiskelukerholle on tuottanut myös roskien polton aikataulu – joskus roskanpolttosavu tulee suoraan kerhotilaan.
Palkitsevaa työtä
Parhaita hetkiä koulunkäynnin ohjaajalle on, kun huomaa oppilaan oppineen jonkun vaikeuksia tuottaneen asian.
– On hienoa, kun on pystynyt auttamaan oppilaan parempaan suoritukseen, sanoo Saem.
Kysyn myös ohjaajien vinkkejä opettajille, sillä heillähän on aitiopaikka seurata luokkatyöskentelyä. Vastaus tulee Saemilta nopeasti:
– Parempi järjestys ja kurinalaisempi toiminta luokkiin.
Myös Chavann tuo esille, että luokissa on usein rauhatonta ja oppilaat myöhästelevät, mikä haittaa luokan toimintaa. Ohjaajat ovat huomanneet myös oppimisen haasteet:
– Usein opettaja selittää nopeasti, niin että monet eivät ymmärrä mitään. Tulisi edetä hitaammin ja selittää vaiheittain eikä edetä vain luokan nopeimpien mukaan, Kimhak sanoo.
Tästä siirrymmekin keskustelemaan inklusiivisesta koulusta. Toteamme, että sanana inkluusio on Kambodzassa vieras, mutta ohjaajat esimerkiksi toimivat kyläkouluissa, joihin tulevat oppilaiksi kaikki kylän lapset. He tuovat kouluun mukanaan omat erilaiset taustansa, kielensä ja uskontonsa.
Ohjaajat tukevat luokissa ihan jokaisen työskentelyä. He myös pyrkivät huomioimaan kaikki ne lapset, joilla on erityisiä tarpeita. Ja samalla he toimivat kasvattajina, jotka ohjaavat rakentamaan hyvää inklusiivista kouluyhteisöä. Sellaista, jossa kaikki ovat mukana eikä ketään syrjitä.