Vapaaehtoisjakson aikana Keniassa sain kokea paljon: opettajien koulutusta, observointia luokissa ja palautteen antoa, kansantanssikilpailun tuomarointia, Lasten oikeuksien marssi, ensiapukoulutus, Back to school –kampanja, koulutusmateriaalin valmistusta, vanhempaintapaamisia…
Pääsin esimerkiksi osallistumaan työpajaan, missä suunnittelimme Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toimintaan Kakuman alueelle uutta opettajienkoulutusmateriaalia. Vietimme neljä päivää Lokichogiossa. Keskustelimme ja kävimme läpi nykyisin käytössä olevia materiaaleja. Olipa hedelmälliset neljä päivää. Osallistujista osa oli kouluttajia ja koulunjohtajia, mukana oli myös tämän Turkana-alueen koulutusvastaava sekä tietysti KUA:n henkilökuntaa. Oli mahtavaa päästä yhdessä suunnittelemaan tulevia koulutuksia.
Osalle opettajista tämä on ensimmäinen koulutus opettajan työhön, joten tärkeää on miettiä, mitkä osa-alueet ovat kaikkein tärkeimpiä. Niin paljon pitäisi saada mahtumaan kolmeen kolmen päivän koulutukseen. Näitä osa-alueita kävimme läpi: oppitunnin suunnittelu, miten huomioida erilaiset oppimistyylit, integraatio, työrauha, arviointi ja palautteen antaminen, opetusmetodit, opettajan oma hyvinvointi, sukupuolisensitiivinen opetus ja turvallinen kouluympäristö.
Opetusmateriaalien suunnittelu kuuluu osaksi vapaaehtoisen tehtäviä Keniassa.
Täällä haasteena on se, että opettajan ammattia ei arvosteta niin paljon kuin Suomessa. Osa ryhtyy opettajaksi, koska ei ole löytänyt muutakaan työtä. Osa opettajista lopettaa työnsä, kun löytää jotain muuta työtä. Koska työhön ei niin sitouduta, opettajista on pulaa. Opettajan työ tässä ympäristössä on myös haastavaa oppilaiden ja perheiden niin monenlaisten haasteiden takia. Luokat ovat myös todella isoja. Koska Kakuma sijaitsee niin kaukana isoista kaupungeista, pidemmän opettajankoulutuksen saaneet opettajat eivät mielellään tule tänne, vaan jäävät isompiin kaupunkeihin.
Koulutuksiin kuuluu myös toiminnallisia menetelmiä.
Nyt Suomesta käsin mietin, että olen niin tyytyväinen, että uskalsin lähteä vapaaehtoiseksi. Sain työskennellä yhdessä mahtavien kenialaisten työkavereideni kanssa. Sain olla tukemassa paikallisia opettajia haastavissa oloissa, mutta samalla itse opin myös paljon.
Kaipaan niin Kakuman aurinkoisia aamuja, ihanan yhteisöllistä työyhteisöä, missä kaikki tulivat tasapuolisesti kuulluiksi, ahkeraa, mutta samalla niin rentoa työskentelyotetta, niin monessa paikassa näkyvää ja kuuluvaa tanssia, musiikkia ja laulua, värejä.
Suosittelen vapaaehtoisjaksoa kaikille opetusalalla työskenteleville. Jos vähänkään mietit, kannattaisiko, uskaltaisinko, hae ihmeessä! Itse mietin jo, milloin voisin lähteä uudestaan.
Hyvä työyhteisö oli vapaaehtoistyön suola.
