– Drivers in Uganda must what? Keep left while on the what? The road!
– DRIVERS IN UGANDA MUST KEEP LEFT WHILE ON THE ROAD!
– Are we together?
– YES!
Opettajakeskeisyydestä oppilaskeskeisyyteen
Ugandalaisessa luokkahuoneessa opetus on usein melko opettajakeskeistä. Opettaja kirjoittaa taululle, oppilaat kopioivat vihkoihinsa. Opettaja sanoo tai lukee malliksi, luokka toistaa saman. Välillä tavutetaan: em – juu – es – tii – MUST!
Ekaluokkalaisen taululta kopioimia muistiinpanoja
Ugandan opetussuunnitelma uudistuu parhaillaan yläkouluista alkaen. Hallitus haluaa siirtyä sisältöjen painottamisesta kohti taitojen opiskelua. Opettajakeskeisyydestä ja kopioimisesta pyritään eroon.
Me Opettajat ilman rajoja (OIR) -vapaaehtoiset avustamme opettajia oppilaskeskeisten opetusmenetelmien ja opetusleikkien haltuunotossa Pohjois- ja Lounais-Ugandan pakolaisasutusalueiden kouluissa. Etenkin alakoulujen opetusryhmissä on usein yli sata oppilasta. Oppijoiden aktivoiminen ja huomioiminen yksilöinä on valtava haaste.
Saavuin Ugandaan tammikuun puolivälissä ja liityin täällä Yumbessa syksyllä saapuneiden Pilvin ja Riikan seuraan. Pääsin heidän avullaan nopeasti kiinni arkeen. Olen vetänyt koulutuksia sekä Kirkon ulkomaanavun paikallistoimistojen henkilökunnalle että koulujen opettajille. Koulutusten aiheita ovat olleet uusi rauhankasvatuksen käsikirja, opettaminen kriisiolosuhteissa, lukutaito ja matematiikan perustaidot, mutta aina punaisena lankana on ollut oppilaskeskeisten menetelmien ja opetusleikkien harjoittelu. Olemme siis leikkineet ja oppineet yhdessä. Koulutuksista jää hyvä mieli, koska koulutettavien motivaatio on katossa.
Matematiikan opetusvälineiden käytön harjoittelua opettajankoulutuksessa Palorinyan pakolaisasutusalueella helmikuun lopulla.
Toinen keskeinen työtehtäväni on ollut yhteistyökoulujemme opettajien tuntien havainnointi ja opettajien mentorointi. Ensimmäisen tunnin jälkeen juttelen opettajan kanssa siitä, miten tunti meni ja kuinka aktiivisia toimijoita oppilaat tunnilla olivat. Suunnittelemme yhdessä, miten seuraavaa oppituntia saman luokan kanssa voisi kehittää. Yleensä seuraavana päivänä menen samaan luokkaan uudelle vierailulle. Kertaakaan en ole joutunut pettymään. Usein olen yllättynyt, miten valtava muutos lyhyessä ajassa on tapahtunut.
Viidesluokkalaisten tehtävänä on järjestää sanat ryhmässä järkeväksi lauseeksi.
Paran koulun viidesluokkalaiset vastaavat espoolaisten koululaisten kirjeisiin.
Kirjeitä Suomeen
Paran alakoulussa, Bidibidin pakolaisasutusalueella tein mentorointiyhteistyötä Sadamu Abelen kanssa. Hän opettaa englantia viidennelle ja kuudennelle luokalle. Muun mentoroinnin lisäksi tein hänen kanssaan kirjeprojektin. Ennen tänne saapumistani oman kouluni viidesluokkalaiset Espoossa kirjoittivat kirjeitä Ugandan koululaisille. Nyt jaoin kirjeet Sadamun luokassa. He saivat tehtäväkseen kirjoittaa suomalaislapsille vastauskirjeet.
Tehtävä aiheutti luokassa hämmennystä: Eikö kukaan kerro, mitä pitää kirjoittaa? Saammeko ihan itse päättää, mitä kirjoitamme? Kun tästä päästiin yli, alkoi syntyä hyviä kirjeitä. Niitä kirjoitettiin niin hartaasti, että oppitunti venyi kaksi kertaa suunnitellun pituiseksi. Tunnelma luokassa oli vapautunut ja Sadamu oli erittäin tyytyväinen. Kirjeet odottavat nyt pinossa vastaanottajilleen jakamista, kun palaan toukokuussa Suomeen.
Lisäksi olen suunnitellut koulutusmateriaalia sekä ollut mukana oppimisleikkien olympialaisissa alakoulussa ja kylätoimikunnan kokouksessa. Tarkoitus on vielä tutustua ainakin koulujen kerhotoimintaan, yhteisöjen uskonnollisten johtajien kokoukseen ja lasten parlamenttiin.
Paran koulun englanninpettaja Sadamu ja Ville.
Motivoituneita opettajia
Vaikka en ole ensimmäistä kertaa tekemisissä opettajien kanssa Itä-Afrikassa, silti yllätyn jatkuvasti siitä, miten valtavan motivoituneita ja oppimishaluisia koulujen opettajat ovat. He tekevät työtä sydämellään ja haluavat antaa opetettavilleen hyvät elämän eväät. He ovat valmiita kävelemään tuntikausia paahtavassa auringossa koulutuspaikalle ja uhraamaan viikon ainoat vapaapäivänsä. Tämä siitä huolimatta, että työsopimukset viipyvät, niitä tehdään vain muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan, palkanmaksu saattaa olla kuukausia myöhässä, opetusryhmät ovat kohtuuttoman suuria eikä opetusmateriaalia juuri ole.
Haku Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoispaikkoihin on auki. Oman kokemukseni perusteella suosittelen vapaaehtoisjaksoa opetusalan ammattilaisille, jotka haluavat uusia näkökulmia ammattiin, jotka haluavat kouluttaa ugandalaisia opetusalan toimijoita käyttämään oppimiskeskeisiä menetelmiä ja oppia samalla itse uutta, ja jotka ovat valmiit tinkimään arjen mukavuuksista ja viettämään muutaman kuukauden olosuhteissa, joissa esimerkiksi sähköä tai vettä ei ole aina saatavilla.
Ville Stambej
Kirjoittaja on espoolainen luokanopettaja, joka työskentelee tammikuusta toukokuuhun Kirkon ulkomaanavun OIR-vapaaehtoisena 2023 Ugandan Yumbessa. Aiemin hän on ollut kolme kertaa kahden viikon jaksolla World Teacher -vapaaehtoisena vuosina 2015-2017 Kenian Kisumussa ja Ghanan Hossa.
