Pitkäaikainen unelmani toteutui viimein, ja olen vapaaehtoisena Kambodzassa. Olen ensimmäinen Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoinen Kambodzassa koronatauon jälkeen ja ihan ensimmäinen vapaaehtoinen Siem Reapin kaupungissa. Työskentelen Naisten Pankin hankkeessa, jossa tuetaan ammatillisen koulutuksen opettajia sekä erityisesti tyttöjen koulutusta.
Tehtäväni on saada ”muutoksen siemen itämään”.
Ennen nykyistä vapaaehtoisjaksoani tein noin vuoden ajan samalle hankkeelle etävapaaehtoistyötä. Etävapaaehtoisuuden haasteena oli ylimääräisen ajan löytäminen oman ammatillisen opettajan työn ohessa, mutta resurssini huomioitiin työtehtävien määrittelyssä. Etävapaaehtoistyön ehdottomana etuna oli päästä tutustumaan hankkeeseen, Kirkon Ulkomaanavun Kambodzan maatoimiston työntekijöihin sekä ammatillisen oppilaitoksen opettajiin jo etukäteen. Töiden aloitus paikan päällä oli helpompaa, kun ymmärsin mitä, missä ja miksi.
Olen saanut erittäin lämpimän vastaanoton koulun johtajalta sekä uusilta työkavereiltani. Osa opettajista ujostelee minua vielä, mutta osa haluaa tulla muuten vain juttelemaan kanssani. Monelle opettajalle olen ensimmäinen ulkomaalainen, jonka kanssa he ovat puhuneet englantia.
Ammatillinen koulutus ei ole Kambodzassa vielä suuressa suosiossa. Opiskelusta kiinnostuneet nuoret pyrkivät usein yliopistoon. Yhtenä haasteena on, ettei oppilaitosten tarjoamia koulutusmahdollisuuksia tunneta vielä laajasti. Haasteena on myös löytää maaseudulta tuleville nuorille asuinsija. Ammatillisten oppilaitosten yhteydessä tarjotaan ilmainen majoitus niille opiskelijoille, jotka eivät työskentele opintojen ohessa, mutta samaan aikaan oppilaitoksessa sijaitsevassa asuntolassa on tilaa vain noin sadalle majoittujalle.
Työssäoppiminen on yksi ammatillisen koulutuksen kulmakivi, mutta Kambodzassa työelämäyhteistyö on vielä alkuvaiheessa ja opiskelijoiden on haastavaa löytää itselleen työssäoppimispaikka. Työnantaja saattaa nähdä opiskelijan ilmaisena työvoimana, joka jää ilman työnantajan ohjausta, eikä opiskelija välttämättä pääse tekemään opiskelua vastaavia työtehtäviä.
Yhtenä työtehtävänäni onkin miettiä, miten työssäoppimisprosessia voisi parantaa. Lisäksi autan oppilaitosta muun muassa opetussuunnitelmien kehittämisessä sekä järjestän opettajille koulutuksia pehmeistä taidoista, missä koetaan tällä hetkellä olevan kovasti puutteita opetuksessa.
Etäkoulutusten yhteydessä kuulin usein kommentin: ”mutta kun me tehdään täällä näin”. Nyt lähivapaaehtoisena toivon, että tämän syksyn aikana edes muutama opettaja saisi koulutuksistani uutta ajateltavaa, mitä he voisivat implementoida omaan päivittäiseen opetustyöhönsä. Tehtäväni on saada ”muutoksen siemen itämään”.