Pian on kuukausi kulunut siitä, kun tulimme Asmaraan. Alku on ollut tutustumista itse kaupunkiin, lukuisiin ihmisiin, työpaikkaamme Asmara Community College of Educationiin (ACCE) ja työtovereihimme. Tietysti olemme saaneet myös runsaasti informaatiota Eritrean koulutusjärjestelmästä; meidän tehtävänämmehän on tukea ACCE:n työtä opettajien kouluttamisessa.
Ratkaisuja opettajankoulutukseen
Ongelmana on ollut se, että opettajankoulutukseen eivät päädy eritrealaisessa ylioppilaskokeessa parhaiten menestyneet vaan pikemminkin heikosti menestyneet nuoret. Kun opiskelijat eivät voi täysin itse päättää opiskelualaansa, on selvää, että heillä on motivaatio-ongelmia. Vuosi sitten päätettiin ACCE:ssa muuttaa koulutuksen valintamenettelyä. Nyt opettajaksi opiskelevat valitaan koulutukseen jo siinä vaiheessa, kun he ovat suorittaneet nelivuotisen lukion kaksi ensimmäistä luokkaa. Lukion kaksi viimeistä luokkaa opiskellaan ACCE:ssa ja sen ohella suoritetaan myös opettajanopinnot.
Jo yhden vuoden kokemus uudesta järjestelmästä on osoittanut, että nyt opettajankoulutuksesta kiinnostuneista ei ole pulaa ja opettajankoulutukseen päätyy aiempaa enemmän opiskelijoita, joita opettajan työ kiinnostaa aidosti. Heillä on työhön muutenkin paremmat edellytykset, koska heidän tietonsa ovat paremmalla tasolla. Tästä ACCE:ssa iloitaan. Tietysti on valitettavaa, että varsinaisiin pedagogisiin opintoihin jää tässä järjestelmässä kovin niukasti aikaa, sillä niihin syvennytään perusteellisemmin vasta keväällä, kun ylioppilaskirjoitukset ovat maaliskuussa ohi. Tosin tuleva ammatti pyritään ottamaan huomioon myös eri oppiaineiden opetuksessa vähintään niin, että opiskelijoita opetetaan sellaisin menetelmin, joita he voivat jatkossa itsekin käyttää omassa opetuksessaan.
Mutkainen koulupolku
Kuvaan lyhyesti Eritrean koulutusjärjestelmän.
Koulupolku alkaa kaksivuotisella esikoululla neli- ja viisivuotiaille. Esiopetus ei kuitenkaan ole pakollista, ja siihen osallistuu tarkoitetussa iässä vain noin viidennes lapsista. Alakouluun (elementary school) mennään kuusivuotiaana, ja alakouluun kuuluvat luokat 1 – 5. Keskikouluun kuuluvat luokat 6 – 8, jolloin oppilaat ovat 11 – 13 -vuotiaita. Keskikoulun jälkeen vuorossa on nelivuotinen lukio. Näin siis periaatteessa; todellisuus on kuitenkin mutkikkaampi.
Kaikki lapset eivät käytännössä aloita koulua kuusivuotiaana, vaan osa aloittaa aiemmin ja osa myöhemmin. Osa ei aloita ollenkaan. Luokalle jättäminen on erittäin yleistä, ja mitä ylemmille luokille mennään, sitä enemmän on koulun keskeyttäneitä etenkin tyttöjen joukossa. Koulujärjestelmän mukaisessa iässä alakoulun aloittaa noin 80 % lapsista, keskikoulun lähes 40 % ja lukion runsas viidennes. Jos mukaan lasketaan ne, jotka aloittavat hiukan myöhemmin esimerkiksi luokalle jättämisen seurauksena, luvun paranevat huomattavasti. Esimerkiksi keskikoulun aloittaa näin laskien lähes 70 % ja lukion noin 30 % nuorista. Tärkeää on myös huomata, että Eritrean 30-vuotisen itsenäisyyden aikana tilanne on kohentunut huomattavasti. Alueittain vaihtelua on kuitenkin edelleen runsaasti, ja vähäisintä koulutukseen osallistuminen on luonnollisesti paimentolaisten joukossa.
Kielellisiä haasteita
Kielellisesti koulutusjärjestelmä on hyvin haastava sekä oppilaille että opettajille. Esiopetus ja alakoulu toteutetaan oppilaiden äidinkielellä eli jollakin maan yhdeksästä kielestä (tigrinja, tigre, rashaida, bilen, afar, saho, hedareb, kunama ja nara). Eritreassa on kolme virallista kieltä: tigrinja sekä arabia ja englanti. Vaikka arabia ei olekaan suoranaisesti minkään etnisen ryhmän oma kieli, on se eräänlainen lingua franca muslimiväestön joukossa ja tästä syystä yksi virallisista kielistä. Tigrinjaa puhuu äidinkielenään noin puolet väestöstä. Italia on puolestaan menettänyt asemaansa kielten joukossa, ja keskikoulusta eteenpäin opetus onkin englanninkielistä. Alakoulussa englannin opetus alkaa viimeistään kolmannella luokalla. On selvää, että osa oppilaista ei ymmärrä opetuksesta juuri mitään, kun englanninkielinen opetus alkaa keskikoulussa. Kaikkien opettajien englannin taito ei ole sellaisella tasolla, että he pystyisivät paitsi toimimaan kielellisinä malleina, myös käyttämään kieltä monipuolisesti ja vivahteikkaasti.
Kohtaamisia
Haasteita siis pienellä maalla riittää joka suunnalla. Kaiken lisäksi Eritrea kuuluu maailman köyhimpiin maihin. Onkin suoranainen ihme, että koulutus on kaikilla tasoilla – korkeakoulut mukaan lukien – täysin ilmaista asumista myöten. Meihin vapaaehtoisiin ladataan myös isoja odotuksia. Jo ennen maahan tuloamme on työmme kehykseksi laadittu projektisuunnitelma ja jonkin verran aikataulujakin. Tehtävänämme on muun muassa pitää työpajoja ja lukuryhmiä, osallistua opetussuunnitelmatyöhön, edistää kehityskeskustelujen käyttöönottoa ja tukea opiskelijoiden englannin taitojen kehittymistä. Aiheiden ja aikataulujen tarkentamisessa on kuitenkin vielä tekemistä.
Entisessä elämässäni olen ollut Afrikassa suhteellisen vähän, enkä ole aiemmin työskennellyt missään afrikkalaisessa maassa. Tiedän ja ymmärrän, että monissa afrikkalaisissa maissa ei voida noudattaa erinäisistä käytännön seikoista johtuen samanlaista työkulttuuria kuin vaikkapa Suomessa, mutta silti entisen valtion keskushallinnon virkamiehen on vaikea sopeutua eritrealaiseen työkulttuuriin – ainakin minun. Tuntuu siltä, että vähäistä aikaa menee hukkaan, kun alkuun pääseminen on monessa asiassa kovin hidasta ja toisaalta aikaa menee jutusteluun ja teenjuontiin aivan toisella tavoin kuin meillä. Näin siitäkin huolimatta, että ymmärrän tiedon tasolla, miten tärkeää on, että kasvokkain kohtaamiselle annetaan suuri arvo. Tällä alueella minulla on varmasti vielä paljon opittavaa.
