Ilmajokinen, Sedu Aikuiskoulutuksen maatalousopettaja Heikki Koskimies aloitti elokuun toisella viikolla Opettajat ilman rajoja -ohjelmassa työt Sierra Leonessa, sen toiseksi suurimmassa kaupungissa Bo’ssa, jossa myös Kirkon Ulkomaanavun maatoimisto sijaitsee. Tärkeässä osassa toiminnassa on kahden paikallisen järjestön ammattikoulujen toiminnan kehittäminen.
On tämä kummallista.
Niin mikä?
Muun muassa se, että kokouksessa puhutut ongelmat ovat Sierra Leonessa kovin samanlaisia kuin Suomessa. Projektien pulmat ovat samannäköisiä Sierra Leonessa kuin kotona. Olosuhteet ovat kuitenkin kovin erilaisia, mm. siksi, että vain 45 prosenttia väestöstä osaa lukea; ja koulutusprojektien kohderyhmistä vielä vähemmän, arvaan. Kummallista on myös, että Finn Church Aid, FCA, lyhentyy puheessa muotoon FC ja se sehän tarkoittaisi samalla logiikalla Suomen kirkkoa. Tai että tätä kirjoittaessa tulee hiki, kun sähkö ja tuuletus saadaan käyttöön vasta hämärän tulon aikaan iltaseitsemältä. Sama koskee jääkaappia, sekin on asunnolla poissa päältä päivällä noin 09-19. Myös paikallinen korostus puheessa aiheuttaa hämmästystä, esimerkiksi ”thirty” kuuluu lausuttavan kuin janoinen: ”thirsty”. Mitä on kehitys, sitäkin on syytä ihmetellä – onko se sitä, että tavaroiden jakelu tapahtuu supermarketeissa eikä tienvarren tuhansissa kojuissa?
Tienvarren kojut
Supermarkettien merkitystä kehityksille voi kai epäillä, mutta eivät ne tuhannet kojut ainakaan ole minun mielestäni kehitystä. Tukkukauppa nimittäin näyttää puuttuvan ja sen virkaa hoitavat nämä kojut. Isossa mitassa, yhteiskunnan kannalta niissä tehdään paljon ylimääräistä työtä ja toisaalta aika menee asiakkaiden odottamiseen.
Saavuin maanantaina uudelle ”työpaikalleni”, Sierra Leonen eteläisen provinssin pääkaupunkiin Bo´hon, Kirkon ulkomaanavun toimistoon. Aloitin kolmen kuukauden pestin vapaaehtoisena Opettajat ilman rajoja -ohjelmassa. Tarkoitus on auttaa kolmen ammattikoulun opetuksessa; ei suinkaan mangon korjuukypsyyden määrittelyn taidossa vaan paremminkin opetussuunnitelmissa ja opetustekniikassa ja harjoittelun kytkemisessä opetukseen. Itse olen Suomessa kasvinviljelyn opettaja ja koulutusvastaava salaojasuunnittelussa Ilmajoella Sedu Aikuiskoulutuksessa.
Toimisto toimii
Toimistollamme Bo´ssa asiat tuntuvat olevan kunnossa, ainakin nurkat ovat siistejä ja suorassa ja toimistotarvikkeitakin on tarjolla. Minulla oli tullessa huono omatunto, että mukanani ei ole tuliaisena tavallista kopiokoneen paperipakettia. Ei paperi aivan tarpeetonta olisi ollut, mutta ehkä nolo kuitenkin. Vaikka paikalliset kollegat osaavatkin mukavasti nauraa Afrikan ongelmille ja avun harhaiskuille. Jo ensimmäisenä päivänä kuulin perusselityksen this is Africa. Toivottavasti se ei käänny tekosyyksi toimimattomuudelle.
Toisaalta käytäntö – siis paperin puute – on vienyt paperittomaan toimistoon; päivän kokouksessa asialista oli avoinna kannettavien näytöillä eikä kellään ollut sitä paperilla.
Sähkön jakelun ihmeitä
Ihmettelyni jatkui aamulla suihkussa, kun kasteltu tukka ei kuivu päivän aikana (paitsi esim. autossa ja ilmastoidussa huoneessa). Tarvinnee siis leikata omakin tukka paikallisen mallin mukaan.
Toinen tärkeä ihmettelyn, ja murehtimisen aihe on sähkö, käytännössä valo. Pimeä tulee iltaseitsemän jälkeen. Osassa taloista on kunnallinen, epävarma sähkö. Se tuottaa valoa ja ehkä sillä voi ladata kännykän vaikka jännite vaihtelee paljon. Monilla sähköä ei ole kotona, mutta kännykän voi sentään ladata kioskilla. Hinta on nyt noin 1000 Leonia (noin 15 eurosenttiä). Läppärin lataaminen maksaa 3000-5000 leonia.
Teksti ja kuvat: Heikki Koskimies