Rwamwanjan pakolaissetlementti on pääosin kongolaisten pakolaisten koti Ugandassa. Setlementtiin saapuu satoja pakolaisia viikoittain. Sissijoukkojen mielipuolinen väkivalta jatkuu edelleen Kongossa, mutta kriisiä ei enää juurikaan noteerata kansainvälisessä mediassa. Kongon tilannetta sanotaankin vaietuksi kriisiksi. Rwamwanjan setlementissä asuville pakolaisille kriisi on kuitenkin totista totta.
Tervehdys Rwamwanjan pakolaissetlementistä. Tämä pääasiassa kongolaisten pakolaisten koti sijaitsee valtavan kokoisella Ugandan valtiolle kuuluvalla maa-alueella. Valtio on luovuttanut maat naapurivaltioista tulevien pakolaisten käyttöön. Aikaisemmin sama alue on toiminut Ruandasta tulleiden pakolaisten kotina. Nämä asukkaat ovat kuitenkin aikojen saatossa pystyneet palaamaan takaisin kotimaahansa tai ovat siirtyneet muualle Ugandaan. Muutama vuosi sitten maat otettiin uudelleen käyttöön Kongosta tulevien pakolaisten sijoituspaikaksi.
Ugandan raja Kongon puolella on auki ja kaikki halukkaat turvapaikan hakijat otetaan vastaan. Pakolaiset otetaan vastaan rajalla ja siirretään bussikuljetuksella Rwamwanjaan. Saapumisen yhteydessä heidät rekisteröidään, selvitetään pakolaisuuden perusteet ja mahdollinen erityisen suojelun tarve. Suojelutapauksia on useita, sillä setlementissä asuu sekä surmia tehneitä osapuolia sekä heidän uhriensa perheenjäseniä. Perheiden väliset konfliktit eivät ole harvinaisia. Miten itse suhtautuisit siihen, jos sinut osoitettaisiin sisaresi surmanneen henkilön naapuriksi? Kun selvitykset on tehty, tulijoille myönnetään pakolaisstatus ja osoitetaan pala maata, jonka koko riippuu perheen koosta. UNHCR antaa tulijoille muovia vedenpitävän katoksen rakentamiseen. Alueelle ei saa rakentaa pysyviä rakennuksia, koska tarpeen vaatiessa Ugandan valtio ottaa maat omaan käyttöönsä.
Setlementtiin saapuu edelleen satoja pakolaisia viikoittain. Sissijoukkojen mielipuolinen väkivalta jatkuu edelleen Kongossa, mutta kriisiä ei enää juurikaan noteerata kansainvälisessä mediassa. Kongon tilannetta sanotaankin vaietuksi kriisiksi. Rwamwanjan setlementissä asuville pakolaisille kriisi on kuitenkin totista totta. Setlementtiin saapuu rikkinäisiä perheitä ja yksilöitä, joiden perheenjäsenet ovat saaneet surmansa Kongossa tai kadonneet matkan varrelle. Usein saapujat ovat perheensä ainoita henkiin jääneitä. Kollegani Kirkon Ulkomaanavun Rwamwanjan toimistossa kertoi, että alkuaikoina ihmisiä saapui setlementtiin verta vuotaen ja pahasti loukkaantuneina. Ei ole ollenkaan tavatonta, että setlementissä törmää henkilöön, jolta on amputoitu esimerkiksi jalat väkivaltaisesti. Hyvin usein tulijat ovat yksin tulevia lapsia ja nuoria, jotka sijoitetaan setlementissä orpokotiin, ellei ketään sukulaista ole saatavilla. Ihmisten silmissä näkyy s uru ja m enetys. Siitä huolimatta, elämän on jatkuttava.
Rwamwanjassa toimii verkosto humanitaarisen avun järjestöjä, joiden tehtävänä on varmistaa pakolaisten ruoka- ja terveydenhuolto, koulutus ja turvallisuus. Yhteistyö eri järjestöjen välillä näyttää sujuvan hyvin ja tietoa jaetaan avoimesti. Toiminnasta näkyy, että tätä työtä on tehty pitkään, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haasteilta vältyttäisiin. Resurssien puute on jokapäiväinen ongelma. Setlementin käyttöön luovutettu maa-alue on valtava, mutta niin on myös tulijoiden joukko. Ruokaa on vähän ja mahdollisuudet jatkaa kotimaassa aloitettua koulutaivalta ovat hyvin rajallisia. Nuoria, jotka ovat suorittaneet yläasteen opintoja kotimaassaan Kongossa, on osoitettua alaluokille setlementissä. Ei kovinkaan motivoivaa, vai mitä. Kouluja pystytetään mahdollisimman nopeaa tahtia, mutta siitä huolimatta ne ovat jo valmistuessaan auttamattomasti liian pieniä. Alakoulun yhden luokan koko voi olla reippaasti yli 200 oppilasta.
Kuvittele nyt, että olet joutunut näkemään omin silmin, kuinka koko perheesi on surmattu julmalla tavalla. Kuvittele, että sinut, sisaresi, äitisi ja tyttäresi on raiskattu, minkä seurausta on ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Kuvittele, että pelkäät jokaista lähestyvää ihmistä, etkä uskalla poistua huoneestasi. Nyt voi lopettaa kuvittelemisen, sillä tämä on totta Rwamwanjan asukkaille. Lähes jokainen tulija kärsii traumoista. Toiset heistä pystyvät käsittelemään asioita paremmin kuin toiset. Osalle jokapäiväisestä elämästä selviytyminen on suuri haaste.
Minun ajatuksissani ovat erityisesti olleet kaksi nuorta, joiden kanssa olen ystävystynyt. Molemmat ovat tulleet leirille yksin ja ovat joutuneet sekä todistamaan että kokemaan silmitöntä väkivaltaa kotimaassaan Kongossa. Toinen heistä, nuori mies, kärsii stressiperäisestä sydänviasta ja vatsahaavasta. Toinen selviytyjä, nuori nainen, oireilee menettämällä tajuntansa häntä ahdistavissa tilanteissa. Molemmat heistä elävät jatkuvassa pelossa, koska tilanteet, joista he pääsivät pakenemaan, eivät ole vielä ohi.
Näiden nuorten sekä lukemattomien muiden nuorten elämä setlementissä on selviytymistä päivästä toiseen. Uskoa parempaan tulevaisuuteen ei juurikaan ole olemassa.
Setlementissä on sana kiirinyt uudesta koulusta, jota Kirkon ulkomaanapu on perustamassa juuri näille nuorille. Koulu on herättänyt valtavasti kiinnostusta ja monelle tuleva mahdollisuus hankkia itselle ammatti ja kouluttautua on ainoa valopilkku tulevaisuudessa ja oljenkorsi, johon he tarttuvat kaksin käsin. Innokkuus aloittaa opiskelu ja päästä kiinni elämään on valtaisaa.
Olemme päässeet Sarin kanssa työskentelemään 17 erityisen haavoittuvassa asemassa olevan nuoren kanssa. Suurin osa heistä on ylittänyt Ugandan rajan yksin ja kärsii raskaista traumoista. Osa heistä ei kykene vielä edes puhumaan kokemuksistaan, haavat ovat vielä niin tuoreita. Silti heidän kasvonsa loistavat onnistumisen ja osallistumisen riemua, kun teemme yhdessä erilaisia voimaannuttavia harjoituksia. Nämä hetket nuorten kanssa ovat kullanarvoisia myös meille, vaikka illan tullen silmät kostuvatkin kyynelistä. Pienillä sanoilla ja teoilla on valtavan suuri merkitys, kun jälleenrakennetaan luottamusta elämään ja kanssaihmisiin. Ajattelen näitä nuoria iltaisin moskiittoverkkoni alla ja toivon sydämeni pohjasta, että osaan olla heille läsnä ja turvallinen aikuinen, johon luottaa.
