Yksi YK:n vuosituhattavoitteista on saada kaikki maailman lapset kouluun vuoteen 2015 mennessä. Miten on Liberiassa?
Aamulla aikaisin lapset vaeltavat kouluun sinivalkoisissa koulupuvuissaan. Joukko on suuri, mutta yhtä paljon on lapsia – lähinnä tyttöjä – jotka hakevat vesiämpäreillä vettä. Heillä ei ole koulupukua, eikä päivän ohjelmassa ole koulua. Onkohan koskaan?
Liberiassa vain puolet lapsista aloittaa koulun. Heistä kaksi kolmasosaa putoaa kelkasta jo alkuvaiheessa.
Valtatien varressa Liberian pääkaupungin ulkopuolella näkyy juliste: Visio 2030 – laadukas koulutus menestyksen ehtona!
Maalla on siis suunnitelma tulevaisuudesta.
Koulutuksen kehittämisen painopisteinä ovat luonnontiede, matematiikka ja englannin kieli. Aamun sanomalehdessä kerrotaan, että presidentti on asettanut ministeriryhmän miettimään ammatillisen koulutuksen kehittämistä.
Maalla on siis tavoite, hyvä.
Liberian koulujärjestelmän esikuvana on Pohjois-Amerikka. Jään miettimään jakoa yksityisiin ja julkisiin kouluihin sekä niiden laatua. Ei ehkä paras malli kaikkien kouluttamiseksi. On harmillista, että amerikkalaisuuden ihannointi saa monet haaveilemaan muutosta Yhdysvaltioihin. Myös koulutettujen parissa.
Miten koulut voisivat kasvattaa Liberian kehittäjiä?
Pienet liberialaiset, jotka näin aamulla reippain ja pontevin askelin askeltavan kouluun hieman liian isoissa koulupuvuissaan, ansaitsevat mahdollisuuden saada koulutusta ja kehittyä.
Liberia on sodan jälkeen yhä raunioina. Kehitettävää on paljon. Tiet ovat kehnoja, talot vielä korjaamatta. Elinkeinoelämää ja ruuan tuotantoa on kehitettävä. Hallitus on hankalan tehtävän edessä. Maa elää pääosin ulkomaalaisen avun turvin.
Hallituksen tehtävä ei ole helppo: mihin vähäiset rahat sijoitettaisiin?
Koulutus on investointi tulevaisuuteen. Tämän päivän koululaiset voivat tulla tulevaisuuden päättäjiksi ja rakentajiksi. He ansaitsevat hyvän koulutuksen sekä osaavat ja kannustavat opettajat.
Liberialla ei ole varaa menettää kokonaisia sukupolvia. Koulutus on ihmisoikeus ihonväriin ja syntymäpaikkaan ja syntyperään katsomatta.
Pitkälti hienon koulujärjestelmän ansiosta Suomi on noussut viimeisen 40 vuoden aikana yhdeksi maailman hienoimmista valtioista. Kehitysyhteistyössä voimme siis olla sekä esimerkkinä että tukena vähemmän kehittyneille maille.
Terveisin,
