Mistä puhumme, kun nostamme kriittisen ajattelun (critical thinking) keskeiseksi oppimisen tavoitteeksi? Milloin oppiminen on aktiivista? Millainen on reflektoiva opettaja? Mitä hän reflektoi?
Opettajat ilman rajoja -verkostossa työskennellessä kommunikoin väistämättä kieli- ja kulttuuriympäristössä, jossa toinen, useimmiten molemmat, osapuolet keskustelevat vieraalla kielellä. Näennäisesti sujuvankin kielitaidon omaavillakin on ajoittain vaikeuksia ymmärtää toisiaan, mistä seuraa välillä hupaisia kommelluksia tai turhautumista.
Omalla äidinkielellä abstraktein käsittein keskustelu on ajoittain haasteellista. Kotoisessa Suomessa osallistuin useaan kokoukseen, joissa kehitettiin yhtenevä linja laaja-alaisten oppimiskokonaisuuksien määrittelyyn ja kehittämiseen koulun sisällä. Ulkomailla työskennellessä uudelleenopeteltavien käsitteiden määrä moninkertaistuu.
Ugandassa vetämissäni koulutuksissa puhuin alkuun ”active and engaging learning”, kun tarkoitin oppilaiden harjoittelulle varattua aikaa ja tehtäviä. Vastaava käsite paikallisten opettajien keskuudessa oli ”excercise”. Mitä me Suomessa puolestaan ymmärtäisimme käsitteellä ”excercise”, harjoittelu, oli Ugandassa oppitunnin lopussa annetut ”trial questions”. Käsitteiden merkityserojen ymmärtäminen auttoi selventämään oppilaslähtöistä oppimista ja opetusta.
Myanmarilaisessa työyhteisössä toimiminen tuo mukanaan omat lisämausteensa jo tulkkien tarpeen myötä.
Minulle asetettu tavoite on kehittää työyhteisössä kriittisen ajattelun taitoja ja virittää opetussuunnitelmia samaan suuntaan. Samanaikaisesti hierarkkisen kulttuurin normit ovat vahvoja; alemmassa asemassa olevilta toivotaan itsenäistä työskentelyä mutta heidän odotetaan toimivan kuten esimies ohjeistaa. Lähestyn ristiriitaa tukemalla ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä.
Olen oppinut, ettei kannata olettaa, vaan avoimin mielin pyytää toista osapuolta tarkentamaan ja antamaan käytännön esimerkkejä näennäisesti itsestään selvistäkin käsitteistä. Diskuteeraaminen vie eittämättä aikaa mutta on samalla hyvin palkitsevaa. Sen avulla olen päässyt raaputtamaan paikallisen kulttuurin pintaa ja kurkistanut syvemmälle. Se on myös edellytys kulttuurisidonnaisemman työn tekemiselle koulutuksissa ja Myanmar Mobile Educationin yhteiskuntaopin opetussuunnitelman kehittämisessä onko se sitten civics, social studies, citizenship education vai mikä.
