Millaista on Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisten arki ja vapaa-aika Keniassa?
Kenian Kakumassa on hyväksyttävä kolme asiaa: aina on kuuma, sanaa kiire ei tunneta eikä täältä pääse oikein minnekään. Näiden varaan voi rakentaa oman yksinkertaisen ja rauhallisen arjen kolmeksi kuukaudeksi. Vapaa-ajan elinpiiri tulee olemaan muutaman neliökilometrin alue eli sinne asti, minne jaksaa ja saa kävellen mennä.
Kadulta katsottuna kaupat näyttävät pieniltä ja vaatimattomilta, mutta sisältä löytyy kaikkea, mitä elämässä tarvitsee: ruokaa, vaatteita, kenkiä, koruja, taloustarvikkeita, elektroniikkaa, rakennustarvikkeita, kaasupulloja ja koulutarvikkeita.
Me vapaaehtoiset saavuimme maaliskuussa Luoteis-Kenian Kakumaan Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisiksi tukemaan pakolaisalueen koulujen opettajien ja rehtorien työtä. Kakuman kaupungin kyljessä sijaitsee vuonna 1992 perustettu Kakuma refugee camp ja 30 kilometrin päässä Kakumasta vuonna 2015 perustettu Kalobeyei refugee settlement, joissa Kirkon Ulkomaanapu toimii.
Arkipäivisin työskentelemme toimistolla Kakumassa, Kalobeyein kouluilla tai opettajien koulutuksissa. Kirkon Ulkomaanapu ylläpitää kahdeksaa koulua Kalobeyeissä. Lisäksi toimintaa on kahdessa Kakuman kunnallisessa koulussa sekä Kalobeyein vastaanottokeskuksessa. Vapaaehtoistyö koostuu koulujen aktivitteetteihin tutustumisesta, oppituntien observoinnista, opettajien koulutuksista ja erilaisista kehittämispalavereista. Kakuman aluetoimistolla työskentelee noin 50 henkilöä. Viikoittaisessa henkilöstökokouksessa kuulee, missä eri projekteissa ollaan menossa.
Akaasia-puut tuovat varjoa ihmisille ja eläimille kuumassa ja kuivassa Turkanan maakunnassa.
Pedikyyriin vai somalimarkkinoille?
Työpäivän jälkeen palaamme majapaikkaamme, paikalliseen hotelliin, jossa meillä kummallakin on oma huone ja kylpyhuone. Huoneissa on pienet jääkaapit, mikä on onni, koska kylmää vettä on siten aina saatavilla. Pulloveden saa ostettua hotellilta, joten sitä sitä ei onneksi tarvitse kantaa kaupasta. Asumisolosuhteet ovat mukavat. Toki täällä saa varautua välillä sähkö- ja vesikatkoksiin, suihkun vesi on korkeintaan haaleaa eikä wifi-yhteys aina toimi. Ne eivät yllätä tai haittaa arkea, koska niihin osasi etukäteen varautua.
Syömme pääsääntöisesti hotellin ravintolassa ja välillä toimistolla paikallisten työntekijöiden kanssa. Hotellista saa kenialaisen ruuan lisäksi vaihdellen intialaista, somalialaista ja eurooppalaistyylistä ruokaa sekä todella hyvää jäätelöä. Toimistolla ruoka on aina kenialaista: pilauta, ugalia, vuohen- tai kananlihaa, papukastiketta, pinaattia ja kaalisalaattia. Omaa keittomahdollisuutta ei ole. Jos olisi, niin ruoka olisi varmasti aika yksipuolista ja kasvispainotteista, mutta toki pärjäisi niinkin.
Kakuman pienistä kaupoista saa perusjutut kuten riisiä, maissijauhoa, vihanneksia, hedelmiä, kananmunia, maitoa, jogurttia, vehnäleipää sekä keksejä ja muita herkkuja. Säilykkeitä ja pakasteita on vain satunnaisesti ja hyvin rajallisesti. Jos lihaa haluaisi ostaa, ainoa vaihtoehto taitaisi olla ostaa vuohenlihapala luineen tai elävä kana suoraan kadun varren kauppiailta.
Tavallinen paikallinen ruoka-annos sisältää esimerkiksi riisiä, kanaa, vuohenlihaa, pinaattia, kaalisalaattia ja vesimelonia. Mukaan kuuluu perinteisesti myös ugali eli perunamuusia muistuttava maissipuuro.
Vapaa-ajan vietto Kakumassa on rauhallista ja yksinkertaista. Kävelyaskelia tulee paljon, sillä vapaa-ajalla liikumme kaikkialle kävellen. Boda boda – eli moottoripyöräkuskit tarjoavat kyllä kyytiä, mutta liikenne on täällä aika vauhdikasta eikä kypäriä käytetä. Siksi meillä ei ole lupa käyttää boda bodaa. Maaliskuussa päivälämpötila oli jatkuvasti 38 asteen tienoilla eikä öisinkään lämpötila laskenut alle 30 asteen. Huhtikuussa-toukokuussa oli sateita ja välillä pilvisiä ja tuulisia päiviä, joista nautimme. Edelleen oli kuitenkin koko ajan yli 30 astetta. Aurinkorasva, päähine, aurinkolasit, hikiliina ja vesipullo kannattaa aina pitää mukana. Hikisinä ihoon liimautuvista vaatteista ei kannata kovasti välittää – kaikki täällä hikoilevat. Toki me suomalaiset aina näkyvämmin kuin paikalliset. Toki kuumuuteenkin alkaa tottua.
Vapaa-ajanviettomahdollisuuksia Kakumassa ei paljoa ole, mutta aika ei kuitenkaan ole käynyt pitkäksi iltaisin ja viikonloppuisin. Kävelyretkiä voi tehdä pitkin kaupungin katuja, asuinalueiden liepeillä sekä suljetuilla compoundeilla, joilla järjestöjen toimistot ja paikallisten työntekijöiden asunnot pääasiassa sijaitsevat. 1000 shillingillä (noin 7 eurolla) saa kuukauden jäsenyyden kuntosalille. Treeni salilla on erityisen hikistä, koska siellä ei ole ilmastointia. Hotellin naapurissa olevassa Nakosi-ravintolassa on välillä tarjolla karaokea tai voi mennä tanssimaan. Sunnuntaisin voi halutessaan mennä kirkkoon, joita löytyy monenlaisia, niin katolisia kuin erilaisia protestanttisia kirkkoja. Kakumassa on myös useita moskeijoita.
Toimistolla ja hotellilla pyöri paljon arkoja ja nälkäisiä katukissoja. Kolmen kuukauden aikana muutama kissoista rohkaistui ja uskalsi jo vaatia kovaäänisesti ruokaa.
Ostoksille voi lähteä joko Kakuman keskustaan tai pakolaisalueen somalimarketille. Isoimmasta kaupasta, Vanilla marketista, pikkukaupoista ja tienvarren kojuista saa suunnilleen kaiken arjessa tarvittavan kuten välipaloja, juomista ja hygieniatarvikkeita. Ei arjessa juuri muuta täällä tarvitsekaan. Myös matkamuistoja ja tuliaisia löytyy: värikkäitä mekkoja, kitenge-kankaita, helmikoruja, autonrenkaista tehtyjä sandaaleja, helmillä koristeltuja maasai-sandaaleja, koreja, kenialaista mustaa teetä ja turkanalaista hunajaa. Kaupungissa on useita ompelijoita, joilla voi teettää vaatteita kitenge-kankaista huokeaan hintaan.
Mukava vapaa-ajanviettotapa ja samalla paikallisten yrittäjien kannattaminen on myös edulliset kauneudenhoitopalvelut. Ulkoisesti salongit ovat vaatimattomia, mutta palvelu ystävällistä ja ammattitaitoista. Testasimme kynsihoitolaa, kampaamoa ja hierojaa, ja kaikkialla saimme erinomaista palvelua. Etenkin keskustan kynsihoitolaan meno on nimenomaan ajanviettoa, sillä tarkkaa aikaa ei varata vaan sovitaan aika tietyllä välillä tai vain marssitaan paikalle odottamaan omaa vuoroa. Hoitolassa voikin vierähtää tovi, jos on paljon muitakin asiakkaita.
Paikallisella kauneushoitolassa saa edullisesti laadukkaan kynsihoidon.
Tutustumista paikalliseen elämäntapaan
Liian tarkkoja ja tiukkoja aikatauluja ei koskaan kannata tehdä. Aikataulumuutokset ja odottelu kuuluvat kenialaiseen aikakäsitykseen. Kun meille sanotaan, että “nyt lähdetään” tai “auto on kohta täällä”, niin me olemme aina heti valmiina, vaikka tiedämme, että nyt ja kohta voivat tarkoittaa yhtä hyvin viittä, viittätoista tai viittäkymmentä minuuttia. Myöhässä paikalle saapuminen ei ole täällä mikään iso juttu. Me toki olemme usein paikalla liian aikaisin, jos olemme voineet liikkua itsenäisesti. Toki odottelu sovittuihin aikatauluihin tottuneena suomalaisena välillä ihmetyttää, mutta samalla se on aika vapauttavaa.
Turkanan maakunnassa perinteinen elinkeino on vuohien kasvatus. Vuohia liikkui kaikkialla, myös kaupungin kaduilla mopojen ja ihmisten seassa.
Ihmiset Kakumassa ja Kalobeyeissä ovat ystävällisiä. Kaikkia tervehditään vointia kysymällä joko englanniksi How are you?, swahiliksi Habari? tai turkanan kielellä Ejok-a? Etenkin lapset tulevat herkästi ottamaan kontaktia ja juttelemaan, toki myös pyytämään rahaa tai ruokaa. Kävely- ja jutteluseuraa saa varmasti ainakin yksin liikkuessaan. Liikkuminen päiväsaikaan on turvallista, mutta toki pitää olla tietoinen mahdollisista riskeistä, joista liikenne on yksi. Pimeän aikaan emme enää poistu hotellilta, vaikka täysin pimeää kaduilla ei nykyään öisin olekaan, sillä Kakumaan on tullut katuvalot vuonna 2022.
Tutustuminen paikallisiin ihmisiin tuo oman tärkeän lisänsä vapaaehtoisjaksoon. Valtaosa ihmisistä Kakumassa elää osittain tai kokonaan perinteisen elinkeinon eli vuohien ja lampaiden kasvatuksen turvin. Ihmiset asuvat useimmiten pienissä kivitaloissa tai perinteisissä puolipallon muotoisissa majoissa ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Keskustassa on paikkoja, joissa voi käydä lataamassa kännykän. Osa tuottaa sähköä aurinkopaneelien avulla.
Toki Kakumasta poiskin pääsee. Vapaaehtoisjaksoon kuuluu muutaman päivän lomajakso, jolloin voi tehdä jonkun reissun esimerkiksi safarille kansallispuistoon, Intian valtameren rantakohteisiin tai Nairobin miljoonakaupunkiin. Pieni hengähdys ja maisemanvaihto kesken jakson on jaksamisen kannalta tarpeellinen. Lisäksi on tietysti mukava nähdä Keniaa muustakin kuin työn ja Kakuman vinkkelistä, kun tänne saakka on tullut.
Kun illalla istumme päivällisellä hotellin ravintolassa, tajuaa, että olemme tietysti etuoikeutettujen turvallisessa maailmassa hotellin muurin ja porttien suojassa. Ulkopuolelle jää toisenlainen Kakuma ja Kenia, jossa tulo- ja elintasoerot ihmisillä ovat suuret. Täällä ei voi välttyä eriarvoisuuden pohtimiselta eikä kaikilta syyllisyyden tai ahdistuksen tunteilta, kun joka päivä näkee köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Lohdullista on tietää ja nähdä, että Kirkon Ulkomaanavun on työ on täällä tärkeää ja vaikuttavaa, ja vaikka maailman mittakaavassa KUA on pieni toimija, täällä Kakumassa ja Keniassa se on arvostettu ja näkyvä järjestö erityisesti juuri koulutuksen kentällä.
