Vapaaehtoistyö on tiimityötä
Tehdessämme vapaaehtoistyötä Palestiinalaisalueen kouluissa paikallisia opettajia tukien, me vapaaehtoiset tutustuimme myös toistemme työskentelytapoihin. Syvällisten keskustelujen myötä meistä kasvoi yhtenäinen tiimi. Ensin kartoitimme koulujen tarpeita, jonka jälkeen jatkoimme suunnittelemalla mentorointeja ja työpajoja paikallisten opettajien kanssa. Jostain on aina aloitettava, eikä ensimmäisen suunnitelman tarvitsekaan olla kaiken kattava ja ainoa oikea vaihtoehto. Senkin opimme matkan varrella.
Monet asiat ja aikataulut muuttuivat. Tulikin aikaa reflektoida uudelleen tunneilla observoitua ja opettajien palautetta mentoroinneista. Meillä oli erilaisia tapoja työstää saamaamme informaatiota. Loppujen lopuksi muutokset ja eroavaisuutemme saivat meidät pysähtymään ja näkemään asioita aivan uudessa valossa. Kun uskalsimme kohdata toistemme erilaisia näkökantoja ja pidimme kiinni siitä, että opettajien mainitsemat tarpeet olivat työmme lähtökohta, alkoi haasteellinen vaihe muuttua luovaksi yhteistyöksi.
Palestiinalaisalueella oppilaat aloittavat koulun 6-vuotiaina ja heti ensimmäiseltä luokalta asti opetusta antavat aineenopettajat.
Taidokkaat ja koulutetut opettajakollegamme Palestiinalaisalueella rohkaistuivat ratkomaan opetuksessa esiin nousseita haasteita toistensa kanssa yhdessä.
Mitä enemmän saimme kohdata palestiinalaisia kollegoja, sitä vahvempi luottamus välillemme syntyi. Se, että kuljemme kappaleen matkaa yhdessä tarkastellen haasteita useamman ihmisen voimin, tuo jo itsessään voimavaroja ja uudenlaisia ratkaisumalleja.
Taidokkaat ja koulutetut opettajakollegamme Palestiinalaisalueella rohkaistuivat ratkomaan opetuksessa esiin nousseita haasteita toistensa kanssa yhdessä, kun he saivat workshopeissa mallia suomalaisesta kolmiportaisen tuen mallista, eriyttämisen keinoista ja edellisten vapaaehtoisten valmistamasta materiaalista tuen tarpeiden tunnistamiseen.
Emmekö me kaikki tarvitse aika ajoin rinnallemme toisen ihmisen, joka uskoo meihin. Sellaisen ihmisen, joka näyttää meille kuinka taitavia, rohkeita ja ammattitaitoisia olemme. Rohkaisevan vuorovaikutuksen kautta toinen ihminen saa kyllä uusia välineitä työhönsä, mutta sen lisäksi itseluottamusta ja uskallusta toteuttaa omannäköistään opetusta. Ehkä tuo rinnalla kulkeminen oli yksi tärkeimmistä tehtävistämme.
Tunnit ovat peräkkäin, eikä päivän aikana ole kuin kaksi kahdenkymmenen minuutin mittaista taukoa. Toisen tauon aikana oppilaat saavat syödä kouluun tuomansa välipalan.
Koulujen samanlaisuutta ja eroavaisuuksia
Suomen ja Palestiinalaisalueen koulut ovat monelta osa-alueeltaan erilaisia. Palestiinalaisalueiden kouluissa opetus on suurelta osaltaan opettajajohtoista. Opettajat kertoivat, että opetussuunnitelmassa määritellyt oppimistavoitteet ovat niin laajoja ja tarkasti määriteltyjä, että aika luokassa on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti.
Hyvänä esimerkkinä on kielten opetus. Oppilaiden äidinkieli on arabia ja kaikilla oppilailla alkaa ranskan ja englannin kielen opinnot jo ensimmäisellä luokalla äidinkielen lisäksi eikä kieltä opiskella kielikylpymäisesti kuten Suomessa. Oppilaat harjoittelevat kirjoittamaan ja ääntämään niin ranskan kuin englanninkin uudet sanat ja lauseet oman äidinkielensä kirjoittamisen opettelun rinnalla.
Opettaja, joka äitienpäivänä palasi Suomeen, oli muuttunut itsekin.
Opettajien on hyväksytettävä tuntisuunnitelmansa rehtoreilla. Tarkastajat käyvät vuosittain valvomassa opettajien työtä ja tarkastavat, että kaikki opetussuunnitelmassa määritellyt asiakokonaisuudet on opetettu. Opettajien ei ole helppoa uudistaa opetusta oppilaslähtöisemmäksi ja kokeilla erilaisia yksittäistä oppilasta tukevia opetusratkaisuja tällaisessa tilanteessa. Kokeiluihin menisi kuitenkin aikaa ja jonkin kokonaisuuden opiskelu kärsisi, opettajat tuskailivat.
Koulupihaa piristää mehiläinen.
Oppilaat ovat aivan samanlaisia, iloisia, uteliaita ja avoimia lapsia kaikkialla. Observoidessamme tunteja saimme tutustua oppilaisiin tuntien jälkeen ja opetella heidän kanssaan vaikkapa arabiankieliset numerot. Seuraavalla kerralla tavatessamme olimmekin sitten jo ihan tuttuja, ja oppilaat vilkuttelivat ja kyselivät meiltä kuulumisia. Suurin osa oppilaista uskaltaa ja osaa käyttää hyvin englannin kieltä lyhyissä keskusteluissamme.
Oli hyppy tuntemattomaan lähtiessä vapaaehtoiseksi sitten pieni tai suuri, se muutti jotain perusteellisesti. Opettaja, joka äitienpäivänä palasi Suomeen, oli muuttunut itsekin. Repussa oli yhä vähemmän oikeita vastauksia ja enemmän monenlaisia mahdollisuuksia, mutta kaikista päällimmäisenä luottamus siihen, että yhdessä jaettu taakka on kevyempi kantaa ja antaessaan saa ylenpalttisesti takaisin.
Annemari Suomalainen, kevään 2023 vapaaehtoinen Palestiinalaisalueella
