World Teacher -ohjelmaan Keniaan lähtevät suomalaiset opettajat pohtivat maailmalla tarvittavia taitoja ja haasteita, joita saattaa uudessa työympäristössä tulla esiin.
Olemme lämpimänä sunnuntaina kurssikeskuksessa pohtimassa Keniaan heinäkuussa vapaaehtoisiksi lähtevien World Teacher -ohjelman osallistujien kanssa, millaisia taitoja ja valmiuksia vapaaehtoistyössä tarvitaan, mitä haasteita voi olla uudessa monikulttuurisessa työympäristössä ja millaisia henkilökohtaisia oppimistavoitteita jaksolle voisi asettaa. Kysymykset liittyen haasteisiin ja tarvittaviin taitoihin lentelevät keskuudessamme: Miten päästä yhteyteen, jossa todella ymmärrämme paikallista opettajaa syvällisesti ja olemme samalla tasolla? Miten löydämme vieraalla kielellä oikeat sanat? Miten tarttua todellisuuteen ja ottaa se sellaisena kuin se on? Miten osata fokusoida oikein palaute, jonka antaa kollegalle? Miten vuorovaikutus onnistuu molemmille vieraalla englannin kielellä? Ymmärränkö toisen murretta, muistanko ammattiin liittyviä sanoja? Miten rajaan ja priorisoin ja keskityn World Teacher -toiminnan kannalta olennaisimpiin asioihin, ottamatta koko maailman parannettavia asioita omille harteille? Kielitaito, toiseen tutustuminen, avoimuus ja vuorovaikutustaidot ovat mielestämme avainasioita vapaaehtoisena opettajana maailmalla toimiessa. Vapaaehtoisprojektissa tarvitaan myös kaikkien osallistujien yhteisiä sääntöjä monen käytännön asian suhteen: käyttökieli, lahjojen anto, kohtelias pukeutuminen paikan päällä ja niin edelleen.
World Teacher -ohjelman palaute- ja dialogimalli puhutteli meitä ja antoi valmiuksia vapaaehtoisjaksolla tapahtuvaan opetuksen kehittämiseen yhteistyössä paikallisten opettajien kanssa heidän luokissaan toimien. Minä-viestin käyttäminen, mutta-sanan välttäminen ja moni muu vinkki tuntui tutulta aiemmastakin elämästä. Uudempaa oli esimerkiksi se, että palautteen antamisen aluksi on hyvä pyytää lupa palautteen vastaanottajalta. Olennaista on kysymysten kautta asioiden lähestyminen, missä pyrkimyksenä on todella ymmärtää mitä tavoitteita ja ajatuksia opettajalla on esimerkiksi opetusmenetelmävalintojensa takana. Opimme, että ensin pyritään antamaan vähintään kolme nähtyihin tapahtumiin sidottua positiivista kommenttia eli huippukohtaa havainnoidusta koulutunnista (tops), jonka jälkeen kysytään lupa antaa enintään kolme kehittämisehdotusta (tips). Pohdimme, että tasapaino näiden välillä sekä se, että keskitytään joihinkin konkreettisiin huippukohtiin sekä opetustyön kehittämisen vinkkien välillä keskittyminen helpottaa palautteen vastaanottamista ja hyödyntämistä. Katsoimme useita case-videoita aiempien vuosien vapaaehtoisjaksoilta ja eläydyimme kolmen hengen ryhmissä olemaan vuorotellen videon opettaja palautteensaajana, suomalainen opettaja palautteenantajana ja dialogin havainnoija.
Kulttuurienvälinen vuorovaikutus oli myös yksi koulutuksen jälkimmäisen päivän puhuttelevista aiheista. Pohdimme, mitä tilanteen tulkinnan filttereitä itse kullakin meistä on havainnoidessamme jotakin tilannetta, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Miten monin tavoin esimerkiksi ikä, sukupuoli, koulutuksemme, aiemmat elämänkokemuksemme ja kasvatuksemme tulkintoihimme vaikuttavat. Esimerkiksi jos on lapsena tottunut kuulemaan aina virheistään, (”mikä meni vikaan kun sait vain 9 kokeesta?”) koska vanhemmat eivät halua lapsesta kasvavan ylpeää aikuista , tämä voi vaikuttaa omiin ajatuksiin ja tulkintoihin myöhemminkin. Keskustelimme millainen olisi stereotypinen suomalainen, hollantilainen ja kenialainen ja miten kaikista näistä maista löytyy myös erilaisia alue-/heimokulttuureja – ja tietenkin yksilöt ovat yksilöitä eivätkä stereotypiat kuvaa kunnollisesti yksittäisiä ihmisiä. Oma asiansa on myös kulttuuriset tavat, kuten suomalaisten maailmanlaajuisestikin arvioituna harvinaisen hyvä ns. hiljaisuuden sietokyky, ja kenialaisten näkemys siitä, että vieraanvaraisuuteen kuuluu, ettei vieraalle lähtökohtaisesti sanota koskaan ei ja näin ollen vieras on ikään kuin aina oikeassa, vaikkei oikeasti olisikaan.
Opettajuus on aina eettinen ammatti. Kun toimitaan opetuksen kehittämistyössä kehittyvässä maassa, joka on itselle uusi ympäristö, tämä korostuu entisestään. On mahtavaa voida hypätä johonkin täysin itselle uuteen, tarttua haasteeseen ja oppia uutta. Entisellään ei liene mahdollista World Teacher -vapaaehtoisjaksolta Keniasta takaisin palata.
Kirjoittajat: yhteistyössä ajatuksia jakaen World Teacherit Seija Hepomäki, Reetta Pahtaja, Mari Holopainen sekä Opettajat ilman rajoja -harjoittelija Sanna Yli-Koski-Mustonen
