Mari Holopainen osallistuu World Teacher -ohjelmaan Keniassa. Kirjoitus on osa ohjelmasta kertovaa juttusarjaa.
Maanantaina, ensimmäisen yhteistyöjaksomme päättyessä, kävimme opettajakunnan kanssa läpi fiiliksiä, tuloksia ja koulun tulevia suunnitelmia aktiivisen oppimisen ja koulun kehittämisen näkökulmasta. Tapaamisessa jaettiin positiivista palautetta puolin ja toisin, mutta myös parannusehdotuksia tulevalle yhteistyön kolmannelle vuodelle. Hyvin opettajakeskeiseen opettamiseen tottunut kollegaryhmä vaikutti tyytyväiseltä kokeiluihinsa kuten: ryhmätyöskentelyyn, mindmapin käyttöön tai draamaharjoituksiin luokissaan. Vaikka kriittisimmät puheenvuorot jäivät tässä tapaamisessa kuulematta, muutosvastarinnan merkkejä oli havaittavissa työskentelyjaksomme aikana – ONNEKSI.
Muutosvastarinta on hyvä asia: se kertoo, että opettajat ovat aidosti kiinnostuneita työstään ja työtapojen muutos on merkityksellinen asia. Se, että myös eriäviä mielipiteitä on mahdollista ilmaista, on merkki luottamuksesta työyhteisössä. Tällöin kaikkeen uuteen ei lähdetä ajattelemattoman yksimielisinä. Lisäksi muutosvastarinta voi hioa uusista toimintatavoista parempia, kuin alun perin suunniteltiin. Tässä tapauksessa se voi kehittää toimintaa sekä kouluilla, että eurooppalaisissa yhteistyöorganisaatioissa.
Muutos vaatii uuden ajattelutavan omaksumista, heräämistä, kuten eräs kokenut opettaja muotoili. Se vaatii ajattelua, arvokeskustelua, tietoa ja yhteistyötä kollegoiden kesken. Siinä missä toiset yhteistyöopettajistamme näkivät muutoksen mahdollisuutena haluten päästä toteutuksiin heti, toiset näyttivät tarvitsevan enemmän aikaa nähdä uusien työtapojen hyödyt. ”Onko totta, että kuuntelemalla oppimastaan muistaa kahden viikon kuluttua vain alle 10%?” ”Mistä ja miksi ottaisin aikaa osallistavampien tuntien suunnitteluun?” ”Mitä hyötyä koululle on opetuksen toteuttamisesta aktiivisen oppimisen menetelmin, kun tuloksia mitataan jaksokokeiden perusteella kouluja verraten?” Mielenkiintoista olisi ollut myös kuulla koulujen valintaprosessista, josta paikallinen yhteistyökumppani (Pamoja child foundation) oli vastuussa.
Vie aikaa päästä tunteiden vastarinnasta ja luopua opituista ajatusmalleista. Turvallinen tuttuus katoaa. Keskustelut ja riittävä faktatieto ovat ensiarvoisen tärkeitä muutosvastarinnan muuntamisessa uusiksi ratkaisuiksi. Ryhmämme toivottaa kovasti tsemppiä yhteistyökouluillemme muutokseen! Itse olen tyytyväinen, jos yksikin vinkkini jää käyttöön kenialaisissa luokkahuoneissa.
Mari Holopainen
