Tervehdys täältä Myanmarista, vuorien keskeltä 1400 metrin korkeudesta, Taunggyin kaupungista. Työskentelen täällä vapaaehtoisjaksollani projektissa, jossa koulutetaan Taunggyin lähi-alueiden nuorille uusia ammatteja.
Hankkeessa jossa työskentelen lisätään tietoutta lasten ja nuorten oikeuksista yhteisöissä joissa he elävät. Taunggyi on Shan osavaltion pääkaupunki, joka sijaitsee sisämaassa ja täällä on noin 400 000 asukasta.
Maanantaina lokakuun 8. päivänä matkustin projektikohteeseeni innokkaana aloittamaan paikallisten ammattiopettajien kouluttamisen ja tukemisen tärkeässä työssä jota he tekevät. Minut otettiin vastaan erinomaisesti ja tunsin oloni odotetuksi ja tervetulleeksi. Myanmarissa ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Taunggyita ympäröivät näköalat ovat päätähuimaavat ja lähiseuduilla näkee Myanmarin maaseutua aidoimmillaan.
Paikallinen Ratana Metta -organisaatio on perustanut Taunggyin kaupunkiin koulutuskeskuksen, jossa he tarjoavat nuorille kurssiluontoista koulutusta puolen vuoden ajan. Koulutuksessa käsitellään esimerkiksi ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja ja muita hyödyllisiä elämän perustaitoja.
Koulutettavat nuoret ovat pudonneet koulutusjärjestelmän ulkopuolelle lähinnä taloudellisista syistä. Taunggyissa yläkoulun jälkeen vain noin 20 % alueen 15 – 24 -vuotiaista nuorista osallistuu ylipäätään mihinkään koulutukseen. On myös yleistä, että yläkoulu keskeytetään sen vuoksi, että lapsia tarvitaan tekemään töitä perheen hyväksi. Tämä johtaa siihen, että lapsityövoiman käyttö on maassa vielä yleistä. Lapsia työskentelee paljon teepuodeissa, moottoripyöräkorjaamoissa ja tehtaissa.
Alueella on myös paljon lapsia, jotka käyttävät huumeita. Huumeiden käyttö johtuu pääosin koulutuksen puutteesta, köyhyydestä ja siitä, että heillä ei ole päivisin muuta tekemistä. Projektin tarkoitus onkin parantaa lähialueen nuorten tulevaisuuden näkymiä.
Samassa yhteydessä projektityöntekijät järjestävät ammatillista koulutusta oppilailleen. Osa oppilaista opiskelee koulutuskeskuksessa ompelijoiksi ja osa oppilaista on lähetetty paikallisiin yrityksiin tai yhteistyöjärjestöihin opiskelemaan itselleen ammattia. Nuoret opiskelevat muun muassa moottoripyörän korjausta ja tietokonetaitoja.
Paikalliset järjestötyöntekijät ovat usein puhuneet Myanmarin heikosta koulutustasosta. Kouluissa käytetään edelleen vanhoja opiskelumenetelmiä, kuten ulkoaopiskelua ja kurikin koulussa on kovaa, jopa joskus voi saada piiskasta. Koulupäivät lapsilla ja nuorilla ovat pitkiä ja heillä on normaalien koulupäivien lisäksi vielä tukiopetusta iltapäivisin. Tukiopetukseen voivat tietenkin osallistua vain ne, joilla on siihen varaa.
Koulutuksessa käsitellään esimerkiksi ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja ja muita hyödyllisiä elämän perustaitoja.
Paikallisten heikko koulutustaso näkyy esimerkiksi ihmisten kielitaidossa. Myöskään lukutaito ei ole alueella itsestäänselvyys. Englannin kielellä kommunikointi on haastavaa niin kaupassa kuin toimistollakin. Olenkin joutunut käyttämään täällä ollessani paljon viittomakieltä, ilmeitä, eleitä ja ihan kaikkea, mitä olen keksinyt saadakseni viestini perille.
Kaikista kommunikaatio-ongelmista huolimatta olen nauttinut olostani ja yhteistyöstä paikallisten järjestötyöntekijöiden kanssa. Seuraavassa blogi-tekstissäni kerron lisää työskentelystäni paikallisten ammattiopettajien kanssa.
