Saako opettaja olla opiskelijan kaveri? Miten ehtii kommentoida 60 opiskelijan ryhmän kirjalliset tuotokset, kun muutkin työt pitäisi tehdä? Mikseivät eri ainelaitokset tee enemmän yhteistyötä? Voiko sisällöllinen aineenhallinta haitata opettajan ammatillista kehitystä? Asmaran opettajankoulutuslaitoksen uudessa lukupiirissä syvennytään pedagogisiin kysymyksiin.
Työkaverimme pyysi alkuvuodesta tukeamme opettajankouluttajien lukupiirin suunnittelussa. Hän haaveili viikoittain kokoontuvasta pienryhmästä, jossa keskusteltaisiin opettajankouluttajan työhön liittyvistä aiheista. Ehdotus oli edistyksellinen oppilaitoskulttuurissa, jossa opettajankouluttajien pedagogiset tapaamiset ovat harvinaisia.
Suunnitellessamme lukupiiriä yhdessä, me suomalaiset ihailimme jälleen kerran eritrealaista vahvaa asialle omistautumista. Kunnianhimoiset tavoitteet leimaavat koulukulttuuria yleisesti. Suomalaisille kouluttajille sisällöntäyteisten suunnitelmien laatimista luonteenomaisempaa lienee kuitenkin pohtia, miten kaikki osallistujat saadaan mahdollisimman aktiivisesti mukaan mahdollisimman turvallisessa ja hyvässä ilmapiirissä. Yhteissuunnittelun tuloksena päätimme järjestää lukupiiritapaamiset kerran kahdessa viikossa jokaviikkoisten tapaamisten sijaan ja käyttää menetelmänä vapaata keskustelua erilaisten ohjattujen ryhmätehtävien asemasta.
Ennen ensimmäistä tapaamista pyysimme kiinnostuneita osallistujia hakemaan ensimmäiset lukumateriaalit ja tutustumaan niihin etukäteen. Malli on yksinkertainen: Kunkin lukupiiritapaamisen lopuksi jaetaan seuraavan kerran lukumateriaali, jonka herättämistä ajatuksista keskustellaan seuraavassa tapaamisessa.
Ainelaitosten rajat ylittävä, vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuva lukupiiri herätti aluksi jonkin verran kummastusta. Monille osallistujista tuli yllätyksenä, ettei lukupiirissä pidetä esityksiä, vaan se perustuu tasavertaiseen osallistumiseen, jossa kaikkien odotetaan olevan aktiivisia keskustelijoita.Muutaman lukupiiritapaamisen jälkeen konsepti on käynyt osallistujille tutuksi ja keskustelu virtaa vapautuneesti. Työyhteisömme on avoin ja ystävällinen, mutta samalla pohtiva ja kriittinenkin. Lukupiirissä samaan aiheeseen avautuu tyypillisesti hyvin erilaisia näkökulmia.
Viime tapaamista lopetellessamme yksi kollegoistamme jäi juttelemaan. Hän kertoi alkaneensa suhtautua opettajankouluttajan työhön uudella tavalla. ”Ennen vain opetin ja opetin ja opetin. Nyt ajattelen, että jos samalla tutkin ja kehitän omia työskentelytapojani, opettaminen on kiinnostavampaa sekä minulle että opiskelijoille.”
Kuvat: Paulina Tervo
