Unicef kehitti reilu kymmenen vuotta sitten varhaiskasvatukseen opetusvälinelaatikon, jota on jaettu 188 000 kappaletta yli sadassa maassa yli 9 miljoonalle lapselle katastrofiolosuhteissa, kuten pakolaisasutusalueilla tai luonnonkatastrofien jälkeen.
Varhaiskasvatuksen opettajat analysoimassa palapelien eroja ja soveltuvuutta eri tasoisille oppijoille Lounais-Ugandassa Kiyagaran varhaiskasvatuspisteessä.
Varhaiskasvatuksen opetusvälinelaatikko valmiina testijaksolle.
Laatikko sisälsi leikin kautta opettavaisia leluja, mutta siinä oli myös teetetyn testauksen perusteella epäkäytännöllisiä materiaaleja ja toisaalta joitakin hyödyllisiksi pohdittuja leluja puuttui. Olikin aika päivittää tämä opetusvälinelaatikko. Unicef on pyytänyt Kirkon Ulkomaanavun Ugandan maatoimistoa lelulaatikon päivittämisprosessiin ja prototyypin kehittämiseen Ugandan kontekstissa, jossa sitä pilotoitaisiin ennen mahdollista käyttöä laajemmin.
Suunnittelu oli jo tehty hyvälle mallille ennen tuloani. Vapaaehtoisjaksoni aikana olemme metsästäneet paikallisista kaupoista, räätäliltä ja puusepiltä sekä Suomesta tulevilta kollegoilta opettavaisia ja eri taitoja kehittäviä leluja, kuten palapelejä, muotolaatikoita, kuvakirjoja, käsinukkeja, puuhahmoja, hernepusseja, rytmisoittimia, rakennuspalikoita, Legoja sekä kankaita roolileikkeihin.
Opetusvälinelaatikkoon on koottu erilaisia opettavaisia ja eri taitoja kehittäviä leluja.
Projektin yhteydessä tehtiin ohjeita myös siitä, kuinka paikallisista materiaaleista voidaan valmistaa lisää opetusmateriaaleja varhaiskasvatukseen.
Keräsimme ideoita eri lelujen tekemiseen: miten tehdä palapeli pahvilaatikon pahvista tai rytmisoitin muovisista pullonkorkeista? Entä miten käsinukke valmistuu käytöstä poistuneesta sukasta tai hyppynaru banaanikuidusta? Kansainvälisessä tiimissä saimme käyttää omia vahvuuksia ja osaamista. Siinä missä minulle ideoiden etsiminen netin tutuilta alustoilta tai käsinuken ompeleminen vanhasta sukasta oli tuttua puuhaa, niin paikalliset Kirkon Ulkomaanavun työntekijät osasivat tehdä banaanikuidusta hyppynaruja, nukkeja tai palloja.
Vapaaehtoistyöjakson aikana olemme tehneet oppaan lelujen käyttöön sekä siihen, miten samankaltaisia opettavaisia leluja voi tehdä paikallisista materiaaleista. Varhaiskasvattajille omien lelujen tekemisen taito ja uusien ideoiden kerryttäminen on tärkeää, sillä Ugandan kriisialueen varhaiskasvatuspisteissä ja kouluissa on hyvin vähäiset resurssit. Pulmana on myös, että opetus ja varhaiskasvatus ovat opettajajohtoista ja ryhmät ovat valtavia. On tärkeä tarjota lapsille mahdollisimman paljon mahdollisuuksia omin käsin oppimiseen ja oivaltamiseen lapsilähtöisesti sekä valmiiden että itse tehtyjen lelujen kanssa.
Varhaiskasvatuksen opettajat pohtivat, millaisia tarinoita traumataustaiset lapset saattavat tuottaa.
Viisi prototyyppilaukkua valmistui ja lähti ympäri Ugandaa varhaiskasvatuskeskuksiin testaukseen tiimimme jäsenten ja yhteistyöjärjestöjen kanssa. Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena olin vastuussa yhden laatikon prototyyppitestauksesta, varhaiskasvatusopettajien koulutuksesta ja kokemuksien keräämisestä Kyakan ja Rwamwanjan pakolaisasutusalueen lähellä. Mikäli prototyyppi onnistuu ja Unicef hyväksyy sen testauksen perusteella tehtyjen muutosehdotuksien jälkeen, tästä voi tulla uusi laatikko ensin Ugandan tarpeisiin ja mahdollisesti maailmanlaajuisesti edellisen laatikon kaltaisesti – paikallinen ympäristö huomioiden. Eipä siis pieni juttu laisinkaan! On upeaa päästä työskentelemään näin tärkeän asian parissa.
Motivoituneet opettajat jakoivat omia ideoita materiaalien käyttöön ja kuuntelivat innostuneena uusia ideoita.
Pääsin kouluttamaan Kyakan sekä Rwamwanjan pakolaisasutusalueen varhaiskasvattajia laatikon lelujen käytöstä. Joissakin varhaiskasvatuspisteissä palapelin tai käsinukkejen käyttö oli opettajille vierasta, mutta Kyakassa KUA:n tukemassa varhaiskasvatuspisteessä opetusmateriaaleja oli käytetty ahkerasti päivittäin ja moni leluista olikin entuudestaan tuttuja. Motivoituneet opettajat jakoivat omia ideoita materiaalien käyttöön ja kuuntelivat innostuneena uusia ideoita. Opettajat myös kertoivat, kuinka kassava-ruokajuureksestakasvista voi tehdä liisterimäistä tahnaa, jota voi käyttää liimaamiseen omien materiaalien tekemisessä. Onnellisena uudesta tiedosta päivitimme opasta ja lisäsimme tämän vinkin mukaan.
Varhaiskasvatuksen opettajat pohtivat, mitä eri tapoja purkkisarjalle löytyy opetuksessa.
Varhaiskasvatuksen opettajat askartelevat opetusmateriaaleja, kuten palapelejä, paikallisesti helposti saatavista välineistä projektissa tuotetun oppaan avulla.
Pienessä varhaiskasvatusyksikössä Kyakassa, jossa vierailimme, on kolme ryhmää ja kaksi ryhmätilaa. Yksi ryhmä on aina ulkona, lähellä seinää varjoisassa paikassa välttelemässä paahtavaa aurinkoa. Iltapäivällä kokoonnuimme varhaiskasvattajien kanssa tekemään opetusmateriaaleja mm. pahvilaatikon pahvista. Askartelu oli hyvällä mallilla, kunnes ulkona ropiseva sade yltyi nopeasti vaakatasossa vettä puskevaksi myräkäksi ja raekuuroksi. Koska rakennuksessa ei ollut ikkunalaseja, aiheutti sää ja voimakas läpiveto huoneen sisälle nopeasti myrskyn, joka riepotteli ja kasteli meidät ja askarrellut tarvikkeet yltä päältä, lennätti muovimatot ja pöllytti hiekkaa silmiin. Opettajat tiesivät heti tottuneesti mitä tehdä, minne pelastaa tavarat, miten muovimatto nostetaan ihmisten eteen suojaksi ja minne kulmaan mennä turvaan sadetta, kun taas minulla kesti hetki orientoitua ja tajuta, mitä tehdä.
Voimakas vesisade ja tuuli toi luokkahuoneen sisälle myrkyn. Sateen aikana ja sen jälkeen siivosimme pois vahinkoja.
Nurkassa litimärissä sukissa tiukasti muiden vieressä värjötellessä mietin, millaista on olla tällaisissa työtiloissa säiden armoilla ja tehdä tätä ison lapsikatraan kanssa. Olen kiitollinen siitä, että vapaaehtoisjaksoni on tuonut hurjasti syvyyttä ja ymmärrystä hyvin erilaisesta kouluympäristöstä, olosuhteista ja pedagogiikasta.
Anna Blinnikka on erityisopettaja, joka työskentelee Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Ugandassa.
