Pääsin seuraamaan opettajaopiskelijoiden opetusharjoittelua Asmaran yläkouluissa ja lukioissa. Kuukauden harjoittelujakso on avannut opiskelijoille tulevan työn todellisuutta monesta näkökulmasta. Harjoittelu tehdään opintojen loppuvaiheessa, viimeisen lukukauden alussa. Nyt päästään testaamaan, kuinka teoria ja käytäntö kohtaavat. Opetuksen suunnitteluun, opetusmenetelmiin ja pedagogiikkaan keskittyvät kurssit tulevat koulun arjessa todeksi. Mikä toimii, mikä ei? Kuinka omat taidot riittävät luokan edessä?
Pyysin opiskelijoita pohtimaan tärkeitä oppimiskokemuksiaan. Moni arvosti saamaansa kontaktia oppilaisiin. Kurin pito osoittautui osalle vaikeaksi. Varsinkin yläkoulujen nuorimmilla oppilailla oli vaikeuksia keskittyä englanninkieliseen opetukseen suurissa luokissa, totuttelivathan he vasta uuteen opetuskieleen alaluokkien äidinkielisen opetuksen jälkeen. Lukioissa harjoittelevat kertoivat joutuneensa opiskelemaan sisältöjä entistä syvällisemmin pystyäkseen vastaamaan oppilaiden kysymyksiin.
Erityisesti mieleeni jäi englannin harjoittelua tekevän opiskelijan pohdinta siitä, kuinka hän oli huomannut opiskelijoiden auttavan opettajaa yhteisessä oppimisprosessissa. Opettajan ei tarvitse tehdä kaikkea yksin! Viikoittaisia arviointikeskusteluja opiskelutovereiden ja ohjaavan opettajan kanssa pidettiin arvokkaina tilaisuuksina oppia ja kehittyä
opettajana. Opiskelijoiden mielestä kuukausi on ollut rankka, hyödyllinen ja innostava. Osa toivoo pääsevänsä valmistuttuaan töihin juuri omaan harjoittelukouluun.
Kysyimme kollegani kanssa rehtoreiden arvioita opetusharjoittelijoista. Suurin osa opiskelijoista on osoittautunut motivoituneiksi. Heidän täsmällisyyttään ja huolellista valmistautumista arvostettiin. Rehtorit arvostivat myös opiskelijoiden kykyä käyttää oppilaskeskeisiä menetelmiä opetuksessaan. Tässä on monella kokeneemmalla opettajalla oppimista. Pohdimmekin, kuinka opiskelijoiden ja konkariopettajien välistä yhteistyötä voitaisiin kehittää niin että molemmat voisivat oppia toisiltaan.
Harjoittelujakson jälkeen työskentely jatkuu yliopistolla. Opiskelijat jakavat kokemuksiaan viikoittaisissa seminaareissa ja viimeistelevät harjoitteluportfolionsa. Me opettajat toivomme paljon kysymyksiä ja rakentavaa palautetta opetuksen tuomiseksi lähemmäs tulevan työn todellisuutta. Haaveilemme yliopistoon sidoksissa olevista harjoittelukouluista, jotka tarjoaisivat mahdollisuuksia tiiviimpään yhteistyöhön opintojen aikana. Ehkä tässä on yksi konkreettinen tavoite työllemme Eritreassa tulevina vuosina?
