Ennen kuin koronapandemia puhkesi ja pakotti Opettajat ilman rajoja –vapaaehtoiset maailmalta kotiin, viisi vapaaehtoista ehti alkuvuodesta tehdä töitä ja tutustua uuteen kulttuuriin Ugandassa. Kaikkien työtehtäviin kuului koulutuksen laadun kehittäminen esimerkiksi oppituntien observointien muodossa. Osa piti myös työpajoja opettajille. Uganda teki myönteisen vaikutuksen jokaiseen, sillä maata kuvailtaessa kaikkien vastauksissa toistuvat samat sanat: vieraanvarainen, kaunis, värikäs, ystävällinen ja positiivinen.
Noora Harju edisti oppijakeskeistä pedagogiikkaa
Lastentarhanopettaja ja erityisopettaja Noora Harju työskenteli Länsi-Niilin alueella Yumbessa ja Kobokossa osana SCORE- sekä Learn –projekteja. Hän ehti työskennellä kaksi kuukautta Pohjois-Ugandassa. Suuri ero Suomen ja Ugandan koulujen välillä oli opettajakeskeisyys. Sekä ala- että yläkoulussa opettajat opettivat hyvin opettajakeskeisesti, mikä innosti Harjua järjestämään työpajoja oppijakeskeisestä pedagogiikasta yhdessä kollegoidensa Saara Turusen ja Heidi Mäkelän kanssa.
”Monissa kouluissa oppijoita aktivoivat menetelmät koettiin haastaviksi suurten luokkakokojen, riittämättömien tilojen ja materiaalien sekä ryhmänhallinnan vuoksi. Keskityimme siksi erityisesti keskustelupohjaisiin menetelmiin, joita voidaan toteuttaa isoissa ryhmissä ja mahdollisimman vähillä resursseilla”, kertoo Harju.
Ammatillisesti vapaaehtoistyöt edistivät etenkin Harjun tiimityötaitoja ja palautteen antamista.
”Tarkoitukseni kentällä ei ollut pelkästään arvioida ja kehittää, vaan myös tukea ja motivoida opettajaa.”
”Muutaman kerran havainnoin oppituntia, jossa näin paljon kehitettävää. Tarkoitukseni kentällä ei ollut kuitenkaan pelkästään arvioida ja kehittää, vaan myös tukea ja motivoida opettajaa. Positiivinen palaute ja lämminhenkinen, sensitiivinen vuorovaikutus olivat avainasemassa”, pohtii Harju.
Kokemuksen myötä Noora Harjun tieto ja ymmärrys maailmasta kehittyi huomattavasti.
”Oma kokemus auttoi sisäistämään syvemmin sen, mistä aiemmin oli lukenut tai kuullut. Kiinnostus perehtyä lisää kehitysyhteistyöhön sekä nähdä ja kokea uusia kulttuureja syventyvät päivä päivältä. Toisaalta taas yksinkertaiset arjen askareet saavat osakseen enemmän arvostusta: lämmin suihku, astianpesukone, jääkaappi ja elämä ilman sähkökatkoja näkyvät nyt aivan uudessa valossa.”
Saara Turunen tuki opettajien ammatillista kehittymistä
Erityisluokanopettaja Saara Turusen työalue kahden kuukauden ajan oli yhdessä Harjun kanssa Länsi-Niilillä samoissa projekteissa ja työtehtävissä.
”Aikani Ugandassa oli valtaisa kokemus, joka inspiroi ammatillisesti ja kasvatti ihmisenä. Toivon pääseväni jatkamaan töitä pandemian rauhoituttua.”
Turusesta oli erittäin silmiä avaavaa nähdä sekä paikallinen että etenkin pakolaisalueiden elinympäristö.
”Kaikki meille itsestään selvät asiat kuten sähkö, juokseva vesi, saippua ja ruoka, saattavat puuttua tai niistä voi olla pulaa. Opettajilla on siitä huolimatta kunnioitettava motivaatio kehittyä työssään ja auttaa lapsia ja nuoria kohti parempaa elämää”, miettii Turunen.
”Aikani Ugandassa oli valtaisa kokemus, joka inspiroi ammatillisesti ja kasvatti ihmisenä. Toivon pääseväni jatkamaan töitä pandemian rauhoituttua.”
Opetusalan ammattilaisena hän nautti siitä, että sai työpajoissa haastaa opettajien ajatuksia ja ohjata heitä jakamaan omia ideoitaan kollegoilleen. Turunen nautti myös keskusteluista opettajien kanssa. Niissä kuuli opettajien elämästä sekä toisaalta pystyi itse tarjoamaan uudenlaisia näkökulmia ja opetustapoja.
”Suomalaisilla opettajilla on paljon annettavaa ugandalaisille kollegoille, mutta samalla oppii paljon itsekin. Kun joutuu pohtimaan, miten asiat tekisi luokissa, joissa on 200 oppilasta, joutuu käymään läpi omaa osaamistaan. Samalla tavalla ugandalaisilta opettajilta oppii keinoja omaan luokkaan.”
”Ugandalaiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja työ on kiinnostavaa. Suosittelen vapaaehtoisjaksoa kaikille, joilla on avoin mieli ja jotka pystyvät sopeutumaan useasti vaihtuviin suunnitelmiin ja haastaviin olosuhteisiin!”
Heidi Mäkelä inspiroitui olemaan entistä parempi opettaja
Luokanopettaja ja lastentarhanopettaja Heidi Mäkelä ehti työskennellä reilun kuukauden Harjun ja Turusen kanssa samoissa projekteissa, ennen kuin siirtyi vajaaksi kuukaudeksi Moyon ja Adjumanin alueille. Mäkelä kertoo ammatti-identiteettinsä luokanopettajana kasvaneen entisestään.
”Tämä kokemus motivoi minua olemaan entistä parempi työssäni ja kehittymään niillä osa-alueilla, jotka eivät kuulu vahvuuksiini. Sain myös paljon uusia ideoita omaan opetukseeni, erityisesti miten opettaa ilman sen suurempia oppimateriaaleja.”
Haastavien olosuhteiden kohtaaminen pakolaisalueiden kouluissa motivoi Mäkelää ratkaisemaan ammatillisia kysymyksiä.
”Tavatessani opettajia minun täytyi yrittää osata asettua heidän asemaansa ja miettiä, millaista on työskentely opettajana koulussa, jossa jokaiselle oppilaalle ei riitä istumapaikkaa tai edes tilaa luokasta.”
”Täytyi miettiä, millaista on työskentely opettajana koulussa, jossa jokaiselle oppilaalle ei riitä istumapaikkaa tai edes tilaa luokasta.”
Vaikka luokkakoot olivat jättimäisiä, Mäkelä hämmästeli jatkuvasti, miten hienosti opettajat onnistuivat ylläpitämään työrauhaa luokissa. Oppilaat olivat todella kohteliaita ja kunnioittivat sekä toisiaan että opettajia.
Työskentely paikallisten Kirkon Ulkomaanavun työntekijöiden kanssa oli antoisaa.
”Paikalliset työkaverini ja muut OIR-vapaaehtoiset ovat kaikki ammattilaisia ja heidän kanssaan oli mukavaa tehdä yhteistyötä. Mikä parasta, sain uusia ystäviä!” iloitsee Mäkelä.
Ugandassa työskentely ja eläminen oli silmiä avaava ja opettavainen kokemus.
”Opin pärjäämään vähemmällä ja arvostamaan itselle aiemmin itsestään selviä asioita, kuten juoksevaa vettä ja sähköjä. Opin myös elämään hetkessä”, kuvailee Heidi Mäkelä.
Timo Estola pääsi työskentelemään pakolaiskontekstiin
Luokanopettaja ja englanninopettaja Timo Estola ehti olla Ugandassa Moyon alueella noin kuukauden. Vapaaehtoisjakso oli Estolan mukaan hieno mahdollisuus päästä hyödyntämään aiemmin opittuja tietoja ja taitoja.
”Vapaaehtoisjakso antoi uutta ammatillista inspiraatiota ja oman urakehityksen kannalta hyvää työkokemusta. Pääsin työskentelemään käytännönläheisesti koulutuksen alalla pakolaiskontekstiin, jota olen halunnut päästä tekemään jo jonkin aikaa.”
Estola oppi muun muassa pärjäämään epävarmuuden kanssa ja nauttimaan pienistä asioista. Oppia tuli tietysti myös Ugandasta maana sekä humanitaarisesta työstä pakolaisalueilla.
”Vapaaehtoisuusjakso antoi myös uutta suhteellisuudentajua Suomessa tapahtuvien ilmiöiden ja arkisten asioiden kohtaamiseen”, kertoo Estola.
Suomessa esimerkiksi lasten koulunkäyntiä pidetään itsestäänselvyytenä. Ugandassa taas koulutuksen järjestämiseen ja lasten kouluun pääsyyn liittyy paljon käytännön haasteita.
”Koulut ovat tärkeä osa paikallista yhteisöä ja etenkin maaseudulla opettajat asuvat usein kouluilla, kuten Suomessa on myös aikoinaan ollut. Nykyään koulutuksesta puhutaan kuin hyödykkeenä tai pääomana, ja keskustelu koulutuksen yhteisöllisestä roolista on jäänyt Suomessa vähemmälle.”
”Vapaaehtoisjakso antoi uutta ammatillista inspiraatiota.”
Myös Timo Estola nautti ugandalaisten vieraanvaraisuudesta ja positiivisesta asenteesta.
”Yhteistyö paikallisten kollegoiden kanssa sujui mutkitta ja työkulttuuri oli mielestäni helposti lähestyttävä. Paikallisten huumorista ja elämänasenteesta sai paljon positiivista energiaa ja hyvää mieltä”, kuvailee Estola.
Alejandro Alvarez nautti vieraanvaraisuudesta
Alejandro Alvarez ehti epäonnisena olla Kyaka II -pakolaisalueella vain kolme päivää, ennen kuin hänen oli palattava Kampalaan tilanteen muututtua koronaviruksen takia. Alvarez oli kuitenkin Ugandassa vapaaehtoisena vuonna 2017 viiden kuukauden ajan.
”Haluaisin kehittää uraani humanitaarisen avun parissa. Olen opettaja ammatiltani, joten tämä on uusi aluevaltaus ja olen yhä utelias sen suhteen.”
Alvarez vietti pari viikkoa Kampalassa, jossa hän osallistui mielenkiintoisiin koulutuksiin Kirkon Ulkomaanavun kollegoidensa kanssa. Espanjalainen tunsi olonsa kotoisaksi Ugandassa.
”Pakolaisalueiden olosuhteet ovat epävakaita. Eniten minua hämmästyttivät suuret luokkakoot, luokassa saattoi olla 210 oppilasta!”
”Kaikki olivat erittäin vieraanvaraisia ja sopeutumisprosessi oli helppo. Aina kun vastaan tuli ongelma, se ratkaistiin, vaikka se olisi vienyt odotettua aikaa enemmän. Minulla oli tunne, että minulta haluttiin oppia yhtä paljon kuin minä heiltä”, kertoo Alvarez.
Suurimman eron kotimaansa Espanjan ja Ugandan välillä Alvarez löytää pakolaisalueiden koulujen olosuhteista.
”Pakolaisalueiden olosuhteet ovat epävakaita. Eniten minua hämmästyttivät suuret luokkakoot, luokassa saattoi olla 210 oppilasta! Ajattelin paljon oppilaita ja sitä, miten tilanne vaikuttaa heidän oppimiseensa, mutta myös opettajaa, jonka piti huolehtia niin monesta oppijasta”, miettii Alvarez.
Uganda maana on hyvin monipuolinen Alvarezin mielestä. Maassa on kymmeniä kieliä, ja luonto on rikasta: on vuoria, järviä, erilaisia eläimiä, kuumaa ja viileämpää ilmastoa. “Siellä on myös turvallista matkustaa”, suosittelee Alvarez.
