Kirjoittaja on FT ja dosentti Hannele Cantell, joka toimii opettajankouluttajana Helsingin yliopistossa. Hän osallistui Opettajat ilman rajoja -verkoston ohjausryhmän opintomatkalle Liberiaan tammikuussa 2014.
Olimme tutustumassa Womens’ clubiin eli naisten toimeentulon kehittämishankkeeseen Liberiassa, Nimban alueella. Kylän naiset olivat saaneet hankittua kanoja, joiden munia he myivät torilla. Ansaituille rahoilla naiset pystyivät tukemaan lastensa koulunkäyntiä. Koulussa oleminen on toki ilmaista Liberiassakin, mutta koulupuku, kengät ja koulutarvikkeet maksavat.
Suurin osa kylän naisista on luku- ja kirjoitustaidottomia. Siksi Womens’ clubin naisille on järjestetty luku-ja kirjoitustaidon opetusta.
”Saisinko näyttää mitä olen oppinut”, eräs vanha nainen kysyi.
Joku antoi hänelle pienen liitutaulun ja liidun. Kyläläiset ja me vierailijat keräännyimme naisen ympärille katsomaan, kun hän vapisevin käsin alkoi kirjoittaa nimeään tauluun. Kirjain kirjaimelta etu- ja sukunimi piirtyi taululle. Välillä nainen pyyhki jonkin pieleen menneen kirjaimen pois ja jatkoi taas. Voi sitä onnen määrää, mikä naisen kasvoilta heijastui kun hän sai kirjoituksensa valmiiksi. Riemu oli kyläläisten yhteinen, sillä vanhan naisen lopetettua koko kylä puhkesi suosionosoituksiin.
”Olen opiskellut naisten ryhmässä kolme kuukautta”, hän kertoi.
Liberiassa koko maan koulutuksen kehittämisen askelet ovat pieniä, ja niitä on otettava vielä pitkän aikaa. Oppimisen onni, voimaantuminen ja oman arvon tiedostaminen sen sijaan ovat suuria askelia ihmisille, joilta sota on tuhonnut perustan elämältä. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta toivo elää.
Hannele Cantell
Opettajankouluttaja
Helsingin yliopisto
