Suomalaisessa kognitiivisen oppimisen teoriassa termillä orientaatio(perusta) on tärkeä merkityksensä. Sen tunnistaminen minkä hyvänsä uuden asian alussa on tärkeää, jotta ei lähde ainakaan täysin väärään suuntaan.
Toki väärillä suunnilla on myös tarkoituksensa ja silloin voi löytää jotakin sellaista uutta, mihin ei tullut ajatelleeksikaan päästä. Termi on peräisin länsimaalaisten antamasta nimikkeestä, jonka alkuperä on itää tarkoittavassa latinan sanassa oriens. Merenkulkijat asian yleistivät suunnistuksissaan; kun saatiin selville missä itä on, voitiin päätellä myös muut ilmansuunnat ja laskea reittejä siitä lähtien. Tätä kirjoittaessani en muista miten Kolumbukselle saattoi sitten tapahtua niin kuin kävi. Hyvällä idän paikannuksella päästään siis selville, missä itse ollaan ja mihin suuntaan tulisi tai voisi jatkaa nyt, kun maapallon eri kolkat tunnetaan. Samanlainen tilanne on myös uusissa opittavissa asioissa. Kun on hyvä päästä tuntemaan jonkin maan oloja, joissa ei ole aikaisemmin työskennellyt, näyttää että hyvällä orientaatiolla on todella tärkeä merkityksensä. Omat työt ja toiminnat pääsevät alkamaan ja sovittautumaan toisten ihmisten tekemisiin, yhteisön, organisaation puitteisiin sekä kulttuuriseen kontekstiin mahdollisimman nopeasti ainakin kognitiivisten seikkojensa osalta.
Heti ensimmäisenä kokonaisena saapumispäivänä aloimme ”itääntyä” Kambodzan Battambangin majoituspaikassa itse työhön. Iina (vas.) ja Jaana (oik.) ohjasivat kambodzalaiseen opinto-ohjaukseen, koulutukseen ja pedagogiikkaan minua ja Mariaa (kesk.), kun tulimme uusina vapaaehtoisina maahan. (Koko päivänä emme tosin uineet, mutta työskentely altaalla oli ainoa lämmöltä siedettävä paikka tähän puuhaan.)
Otan kasvatuksen (sosiaali)psykologiselta puolelta toisen tarpeellisen termin tällaiseen orientaation vaiheeseen kuuluvaksi. Useimpien merkittävien oppimiskokemusten taustalla osoittautuu olevan jokin merkityksellinen toinen (significant other) ihminen. Näin tässäkin tapauksessa erityisesti Iinaa (Pälväjärvi) on kiitettävä lämpimästi sekä ennen jaksomme alkamista olleista viesteistä, jotka helpottivat orientaatiota työn arkeen – kiitos Iina! Suuret hämmennykset olisivat varmasti edelleen päällä ellemme olisi noita vaiheita kanssasi kokeneet. Muuta erilaista infoa toki saimme myös KUAn toimistosta, hyvinkin erilaista. Tähän vielä yksi merkittävä termi, jolla yllä olevat kaksi yhdistyvät prosessiksi, nimittäin siirtymätilan (transitio) käsite. Siirtymätilat ovat ihmisen koko elämänkulussa vakaiden ja turbulenssivaiheiden välissä olevia jaksoja. Etenkin uusissa ja usein dramaattisissakin muutoksissa, jotka vaikuttavat ihmisen tilanteeseen mahdollisesti jopa järkyttäen totuttua persoonallisuutta, voidaan siirtymävaihe tunnistaa hyvin. Eräässä tästä aiheesta tunnetussa pienessä tutkimuksessa tosin todettiin, ettei suomalaismies juurikaan havaitse sellaisia omalla elämänpolullaan. Joskus siirtymävaiheet saattavat jäädä päällekin, ellei löydy sellaista merkittävää toista tai merkityksellistä ryhmää, jonka kanssa elämän muutostilanteita pohtii ja ratkaisee. Nykyisin useat käyttävät virtuaaliyhteisöjä tällaisiin identiteettikysymyksiin, mutta useimmiten ne vain pikemminkin kasvattavat ruokahalua päästä puhumaan lisää asiasta kasvokkain.
Iinaa pääsemme Marian kanssa vielä kiittämään sekä konkreettisen että mentaalisen puolen hoitamisesta siirtymässämme. Konkreettiset toiminnot arjen asioissa ja etenkin selkeät ohjelmat mitä työssämme kouluissa tapahtuu ja kuinka raportoimme niistä seurasivat ennen jaksomme alkua tapahtunutta verkkovälitteisesti tapahtunutta vaihetta. Olimme siis prosessissa ja etenemässä siirtymässämme hyvässä ohjauksessa. Ensimmäisestä viikosta muodostui näin hyvin merkittävä (oppimis)kokemus vertaistemme vapaaehtoisten tukemana Battambangissa.
Kuitenkaan siirtymämme ei pysähtynyt tähän. Phnom Penhin FCA:n toimistossa tapahtunut perehdytys jatkui seuraavalla viikolla paljolti toimintakontekstiin tutustuen. Olimme Marian kanssa myös tästä positiivisesti yllättyneitä, koska ohjelmamme oli rakennettu monipuolisesti niin asioiden kuin joidenkin yhteistyökumppaneiden tapaamisten osalta. Näistä kaikista kiitokset Kalyanille, Saaralle ja erityisesti vielä Vanndylle, joka on jaksanut myös tulkin roolissaan seurata kaikilla näillä matkoillamme sekä joutunut uteliaiden kysymystemme vastaajaksi.
.Edellisistä vaiheista siis isot kiitokset, että FCA on tällaisen perehdytyksen ja orientaation organisoinut vapaaehtoisille! Voisi olettaa, että nyt olemme vastuussa itse sitten kaikesta lopusta. Todellisuus on kuitenkin sellainen, että kukaan ei selviä yksin, siirtymä ei ole hetkessä hoidettu ja yllätyksiä tapahtuu jatkuvalla syötöllä arjen työssä. Niistä mahdollisesti seuraavassa kirjoituksessani. Opinto-ohjauksen projektissamme on kuitenkin hienoa, että useita henkilöitä on työskentelemässä päätyönään ympärillämme ja etenkin parityöskentelystä on suuri apu koulutusten toteuttamisessa ja ohjausten pohdinnoissa. Tässä kiitänkin itse samanaikaisesti täällä vapaaehtoisena työskentelevää Mariaa, joka hyvät opo-koulutukset käyneenä analysoi ja ymmärtää välittömästi kaikkia siihen liittyviä asioita. Jatkamme siis siirtymiämme ja edelleenkin uusiin asioihin orientaatioitamme ja toivottavasti aina löydämme merkityksellisiä toisia näissä asioissa.
teksti ja kuvat: Heikki Pasanen, Opettajat ilman rajoja, Kambodzan opinto-ohjauksen kehittämishanke
