Koulurakennukset ovat uusia, yksikerroksisia ja terracotan värisiä. Niissä on peltiset katot ja ikkunaluukut ja niiden kyljissä on merkinnät rahoittajasta ja rakennuttajasta: EU ja Kirkon Ulkomaanapu. Koulun ympäristöä katsoessa ymmärtää, kuinka paljon Bidibidissä on tehty ja saavutettu. Etenkin, kun vertaa uutta pihapiiriä takana oleviin katoksiin, joissa vielä vuosi sitten opetettiin.
Jonny parkkeeraa auton mangopuun lehvästön varjoon. Viereisessä rakennuksessa lauletaan, jostakin kuuluu lasten yhteen lausumisen ääni. Vastapäisen rakennuksen ikkuna-aukoissa roikkuvat nuoret heiluttavat käsiään. On helppo tietää, minne on menossa.
Psykososiaalista tukea taiteen keinoin
Olen ollut mukana LEARN-hankkeessa kolmen kuukauden ajan. Olen käynyt kertomassa nuorille koulutuksen tärkeydestä, puhunut vanhemmille väkivallattomasta kasvatuksesta, keskustellut kulttuuri- ja uskonnollisten johtajien kanssa tyttöjen avioitumisiästä ja vetänyt työkavereideni kanssa koulutuksia pakolaisleirien opettajille. Psykososiaalisen tuen ryhmäsessiot käyttäen taidemenetelmiä (Psychosocial group sessions, using art methods) ovat osoittautuneet minulle kaikkein merkityksellisimmiksi.
Bidibidin pakolaisasutusalueen uudet koulurakennukset.
Tunnille osallistuvat nuoret ovat paenneet Ugandaan Bidibidin pakolaisasutusalueelle Etelä-Sudanista. Osa perheensä kanssa, osa sukulaistensa mukana. Jokaisella heistä on oma tarinansa ja niistä jokaisessa on tapahtumia, joita kenenkään ei pitäisi ikinä joutua kokemaan.
Olemme suunnitelleet harjoituksen suomalaisten kollegoideni Pilvi Ahtisen ja Riikka Pöyhösen kanssa. Osan tunneista olemme vetäneet yhdessä, mutta pystyäksemme käymään kaikkien koulujen ryhmät läpi, olemme tällä kertaa jalkautuneet eri kouluille.
Harjoitus koostuu meditaatiosta, hengityksen kautta piirtämisestä ja lopuksi niistä saaduista kokemuksista kirjoitetaan. Harjoitusta on ihana pitää, sillä nuoret ovat avoimia, rohkeita ja valmiita heittäytymään.
Oppijat esittelevät piirustuksiaan.
Tapaamisen lopussa muistutan nuoria luottamussopimuksesta, jonka tiedän ryhmän jäsenten solmineen keskenään. Kertaan, ettei kenenkään tarvitse kertoa harjoituksen herättämistä tunteista, mutta olemme varanneet loppuun aikaa keskustelulle, mikäli joku haluaa. Hetken harkittuaan pitkä eturivin poika nousee seisomaan ja esittelee oman piirustuksensa. Siinä on tähtikuvio ja poika kertoo, että hänellä on rento olo.
Täällä nuorissa on vahvuutta ja periksiantamattomuutta. He nauravat, hassuttelevat ja lähtevät mukaan harjoituksiin ja keskusteluihin. He ovat uteliaita ja tiedonhaluisia ja heidän kanssaan on ihana väitellä Englannin valioliigan joukkueista ja edellisen illan ottelusta. Heidän kanssaan työskennellessä ei voi olla uskomatta, että tulevaisuudessa on valoa. Ei voi olla uskomatta, että kyllä me voimme rakentaa paremman maailman.
