Keskustelu käy vilkkaana ja hiljainen puheensorina täyttää salin. Käynnissä on ryhmätyö, jossa pohditaan sekä opettajakeskeisen, että oppilaskeskeisen opetuksen hyviä ja huonoja puolia. Kokoamme ajatuksia yhteen julisteiden viereen ja aloitamme keskustelun. Oppilaskeskeinen opetus saa aikaan paljon innostusta.
Oppilaat ovat varmasti onnellisempia!
Mutta miten käy kurin, kunnioittavatko lapset enää opettajaa?
Vaatiiko oppilaskeskeinen opetus opettajalta enemmän työtä?
Kysymyksiä ja mielipiteitä on paljon. Yritän selittää ettei asia ole niin mustavalkoinen kummassakin tyylissä on omat hyvät ja huonot puolensa, eikä asioita voi muuttaa yhdessä yössä. Kaikkea on ensin harjoiteltava. Muutos vaati paljon myös oppilailta.
Kun ensimmäistä kertaa lähdin vapaaehtoiseksi, pohdin mitä annettavaa minulla on.
Olen vain tavallinen ala-asteen opettaja, en mikään kasvatusalan asiantuntija.
Vai olenko sittenkin?
Omassa arjessa teoriat jäävät taka-alalle ja on keskityttävä käytäntöön. Harvoin tulee miettineeksi ja perustelleeksi omia pedagogisia päätöksiään. Mutta kun alkaa kysyä itseltään, miksi olet järjestänyt oppilaat tuollaisiin ryhmiin tai miksi aloitat tunnin tuolla tavalla, niin vastaukset tulevat kuin itsestään. Täällä sen näkee ja tajuaa selkeästi. Suomalaiset opettajat ovat saaneet huippukoulutuksen ja ovat kasvatusalan asiantuntijoita. Välillä on hyvä palata perusasioiden äärelle ja muistuttaa itselleenkin, mistä peruspalikoista hyvä opetus rakentuu.
Ensimmäisessä koulutuksessa keskitymme koulutuksen tarkoitukseen ja pohdimme, mitä taitoja nyky-yhteiskunnassa tarvitaan ja mitä koulun pitäisi opettaa. Tutustumme lapsikeskeiseen opetukseen, eri oppimistyyleihin, oppilaan aktivointiin ja siihen miten kannustaa lapsia kriittiseen ajatteluun. Koetamme sitoa teoriat opettajien arkeen ja käytäntöön.
Mitä oppilaiden aktivointi tarkoittaa käytännössä?
Millaisia paikallisia materiaaleja ja havaintovälineitä voisi käyttää?
Kokeilemme paljon, leikimme ja teemme ryhmätöitä. Olen yllättynyt siitä, miten innokkaasti aikuiset oppilaamme lähtevät mukaan leikkimään ja millaista riemua se herättää.
On koulutuksen viimeinen aamu ja olemme jo tunnin myöhässä aikataulusta, mutta se ei haittaa. Olen onnellinen nähdessäni, miten aktiivisia ja tiedonjanoisia oppilaamme ovat. Ensimmäisenä päivänä kysymyksiä ei juuri ollut ja kynät sauhuten kaikki taululle kirjoitettu kopioitiin muistiinpanovihkoihin. Nyt kysymyksiä riittää, myös kriittisiä. On ollut hienoa nähdä, kuinka innokkaita ja ennakkoluulottomia ryhmät ovat olleet. Vaikka kaikkea ei voikaan muuttaa yhdessä yössä tai yhdessä koulutuksessa, olen varma, että olemme onnistuneet ottamaan ensimmäisen askeleen. Pohdittavaa ja kokeiltavaa riittää seuraaviksi viikoiksi ja toivon, että seuraavaan koulutukseen opiskelijamme palaavat mukanaan kasa uusia kysymyksiä ja pohdintoja!
