Kävin työmatkalla Ratanakirin maakunnassa, joka sijaitsee Vietnamin rajalla. Non-Timber Forest Products tekee töitä alkuperäisväestön parissa syrjäisillä kylillä ja heidän avustuksellaan kävin yhdellä kyläkoululla. Kyläkouluun tulee oppilaita viidestä kylästä ja koulumatkat ovat pisimmillään 14 km kävellen. Koulun läheisessä kylässä asuu satakunta perhettä. Marras- ja joulukuussa oppilaita on vähemmän koulussa, sillä he avustavat vanhempiaan viljelyksillä. Tämä tilannekatsauksen 1. osa käsittelee koulutushaasteita Ratanakirin maakunnassa.
Muuttovoittoa työn ja maapalstan toivossa
Ratanakirin väkiluvun arvioitiin olevan noin 184 000 vuonna 2013. Väkimäärä lähes kaksinkertaistui vuodesta 1998, ei niinkään korkean syntyvyyden, kuin maakuntaan muuton takia. Maakuntaan muutetaan toivossa löytää töitä tai hankkia maata maanviljelyyn.
Maakunnan pääkaupunki on Banlung, missä asuu noin 25 000 asukasta ja se on maakunnan suurin asutuskeskus. Muut merkittävät kaupungit ovat Lomphat etelässä (3 000 asukasta, entinen maakunnan pääkaupunki) ja Ven Sai pohjoisessa (2 000 asukasta). Hallinnollisesti maakunta jakaantuu 9 piirikuntaan, jotka koostuvat puolestaan 3-9 kunnasta. Kylien määrät vaihtelevat paljon kunnittain, yhteensä kyliä on 34 per kunta. Kylissä voi olla asukkaita alle kymmenestä muutamaan sataan. Ratanakirissa on 240 alkuperäisväestön asuttamaa kylää.
Alkuperäisväestö enemmistössä
Maakunnan väestö on nuorta. Vuonna 2013 lähes 40 % asukkaista oli alle 15-vuotiaita ja hieman yli puolet oli 15-49-vuotiaita. Väestöltään Ratanakiri on mielenkiintoinen maakunta. Väestöstä yli 60 % on alkuperäisväestöön kuuluvia. Kambodžassa on eri alkuperäisväestöön laskettuja ryhmiä yli 20, sen lisäksi muita etnisiä vähemmistöryhmiä mm. laosilaisia, vietnamilaisia, kiinalaisia sekä chammilaisia. Ratanakiri on ollut yksi merkittävimmistä alkuperäisväestön asuma-alueista Mondulkirin ohella. Tosin eri alkuperäisväestöryhmiä asuu luultavasti lähes jokaisessa maakunnassa, suurimpia ryhmiä ainakin 15 maakunnassa.
Ratanakirin suurimmat alkuperäisväestöön kuuluvat ryhmät ovat Tampuan, Jarai, Kreung, Brou, Kachok ja Kavet. Jokaisella ryhmällä on oma kielensä. Alkuperäisväestön sekä valtaväestön – khmerien – ohella Ratanakirissa asuu laosilaisia, vietnamilaisia ja kiinalaisia.
Sosiaaliset indikaattorit kertovat
Ratanakirin sosiaaliset indikaattorit heijastavat valitettavan hyvin Kambodžan kehitysongelmia, erityisesti koulutuksen alalla. Ratanakirin sosiaalista kehitystä kuvaavat indikaattorit ovat myös maan heikoimmat. Odotettavissa oleva elinikä syntyessä miehillä on 39 vuotta ja naisilla 43 vuotta. Noin kolmasosa maakunnan kotitalouksista katsotaan kuuluvan köyhiin, joiden käytettävissä on päivittäin vähemmän kuin euro rahaa. Köyhyys vaikuttaa kaikkeen perheen elämässä, erityisesti lasten elinmahdollisuuksiin ja hengissä pysymiseen. Köyhien lasten ravinnonsaanti ei ole riittävää, mikä altistaa monille sairauksille ja huonoille oppimistuloksille koulussa.
Koulutus
Lapset joutuvat varhain auttamaan kotitöissä tai hankkimaan muualla töissä elantoa, mikä usein johtaa koulun keskeyttämiseen varhaisessa vaiheessa.
Vain hieman yli puolet aikuisväestöstä on luku- ja kirjoitustaitoisia ja naisista alle puolet. Koulunsa aloittavista lapsista vain noin puolet jatkaa kuudennen luokan jälkeen keskikouluun, vaikka oppivelvollisuus on yhdeksän vuotta. Yli puolet ikäluokasta aloittaa koulunkäyntinsä myöhemmin kuin kuusivuotiaina, joka olisi normaali koulun aloittamisikä. Tämä lisää riskiä koulun keskeyttämiseen.
Lukuvuonna 2013/2014 lähes 37 000 (17 500 tyttöä) kävi koulua. Kuusivuotiaita koulunkäyntinsä aloittaneita lapsia oli 4 000. Kaikki lapset eivät koskaan aloita koulunkäyntiään, eikä heitä ole koskaan rekisteröity edes syntyneiksi.
Syitä koulunkäynnin haasteisiin
Koulunkäynnin haasteisiin on monia syitä. Vanhempien heikko koulutustausta vaikuttaa negatiivisesti lasten saamaan tukeen koulunkäynnissä.
Myös pitkät koulumatkat vaikuttavat.
Kävin kyläkoulussa, missä lasten koulumatkat olivat jopa yli kymmenen kilometriä, eikä ole mitään koulukyytiä tarjolla. Ratanakirissa keskimääräinen koulumatka on 20 km. Pienille lapsille se on liian pitkä matka kulkea. Sadekautena koulumatka voi olla myös kulkukelvoton. Koulumatkat keskikouluun ja lukioon ovat vielä pitempiä. Käymästäni kyläkoulusta koulumatka keskikouluun oli noin 15 km ja matkan varrella on kaksi lauttaa, mikä hidastaa koulumatkaan kuluvaa aikaa. Lähin lukio oli noin 50 km päässä, ilman yleisiä kulkuyhteyksiä. Koulumatkojen pituus estää usein varsinkin tyttöjen koulunkäynnin.
Maakunnassa on vielä 40 kylää ilman peruskoulua. Maakunnassa ei ole kaikissa piirikunnissa keskikoulua ja lukioita on vaan kolme. Maakunnassa on muutama keskikoulu ja lukio, joissa oppilaat voivat yöpyä, mutta paikat ovat rajoitettuja ja joissakin kouluissa vanhemmat pitävät lasten turvallisuutta asunnoissa liian huonosti valvottuina, ja siten lasten koulunkäynti loppuu.
Alkuperäisväestö harjoittaa vielä kaskiviljelyn tapaista maanviljelystä, missä siirrytään eri paikkaan ja vuoden kuluessa on kaksi eri asuinpaikkaa. Niinpä esimerkiksi kyläkoulussa, jossa vierailin, lapset muuttavat kylistä vanhempiensa mukana viljelyalueille, jotka sijaitsevat liian kaukana kyläkoulusta lasten osallistumiseksi koulunkäyntiin muutaman kuukauden ajan vuodessa.
Opettajien vähäiset taidot ja suuret luokkakoot
Opettajien palkat ovat olleet vuosia riittämättömiä perheen elinkustannusten kattamiseen. Syrjäkouluihin on vaikea saada päteviä opettajia ja niinpä määräaikaisina opettajina toimii lukion käyneitä nuoria, joskus vain keskikoulun käyneitä henkilöitä.
Opettajien pedagogiset taidot ovat vanhanaikaisia. Paljon käytetään ulkolukua tai toistetaan opettajan perässä lauseita. Ratanakirissa toimii noin 1 050 opettajaa (kaikki kouluasteet), joista 447 on naisopettajia. Opettajien koulutustaso ei ole kovin korkea. Lukion opettajista vain 101 oli yliopistokoulutus, 227 oli lukiotausta ja 22 keskikoulu käytynä ja yksi oli peruskoulun käynyt opettaja.
Ratanakirissa ei ole yliopistoa, ei opettajien koulutusta, ei liioin ammatillista koulutusta. Ei-formaalina (työvoimapoliittista koulutusta vastaavaa) koulutuksena jotkut maakunnan julkiset organisaatiot (esim. Department of Education, Youth and Sport, Department of Women’s Affairs ja Labour and Vocational Training Department) järjestävät lyhyitä ammatillisia kursseja, esimerkiksi naisille ompelukursseja, kampaamo- ja kauneusalan kursseja tai miehille kumipuuviljelmille työskentelyyn valmistavia kursseja.
Luokkakoot ovat usein hyvin suuria, tilastollisesti keskimäärin yli 50 oppilasta luokassa. Maakunnassa 167 koulua toimii kahdessa vuorossa, mikä lisää opettajien työmäärää. Tosin opettajat saattavat yhdistää vuoroja (luokkia), tai jättävät toisen vuoron tunnit pitämättä. Yleisenä käytäntönä on ollut, että opettajat ovat antaneet lisätunteja sekä luokassa, että yksityisopetuksena ja laskuttaneet niistä.
Koulun keskeytykset yleisiä
Jos perheellä ei ole varaa maksaa näistä lisätunneista, lapset joutuvat jättämään koulunkäyntinsä kesken, koska eivät pääse luokalta toiselle. Opettajat ovat myös myyneet kokeita oppilaille ja maksukyvyttömyys on johtanut myös siihen, että koulunkäynti lakkaa. Koulun aloittaminen yli-ikäisenä ei ole lapsille kovin motivoivaa myöhemmillä luokilla ja on vaikuttanut koulun keskeyttämiseen.
Ratanakirissa koulunkäyntinsä keskeyttää ensimmäisen kuuden kouluvuoden kuluessa 23 % lapsista, seuraavan kolmen vuoden kuluessa keskikoulussa 16 % keskeyttää koulunkäyntinsä ja lukion keskeyttää 34 % koululaisista. Vain noin 60 % koulunkäynnin aloittaneista lapsista saa kuudennen luokan jälkeen päättötodistuksen, keskikoulun suorittaa vain noin 25 %. Lukion suorittaa alle 10 % oppilaista (tytöistä noin 8 %). Ratanakirissa noin 8 500 lasta jättää vuosittain koulunkäyntinsä kesken ennen kuin he ovat saavuttaneet luku- tai kirjoitustaitoa khmerin kielessä.
Haasteita alkuperäisväestön lasten koulunkäynnissä
Alkuperäislasten koulunkäyntiä tuetaan jonkin verran. Varsinkin kansalaisjärjestö Care on tehnyt paljon työtä edistämään monikielistä opetusta Kambodžassa, ts. että lapset saisivat äidinkielellään opetusta edes koulunkäyntinsä ensimmäisillä luokilla. Kouluissa opetuskielenä on alkuperäisväestölle vieras khmerin kieli. Suurin osa opettajista on khmerin kielisiä, eivätkä he osaa alkuperäisväestön kieliä.
Vanhempien luku- ja kirjoitustaidon ollessa hyvin alhainen, lapset joutuvat täysin ummikkoina aloittamaan koulunkäyntinsä heille täysin vieraalla kielellä muutoinkin haasteellisissa oppimisympäristöissä. Kieliongelmat ovat myös olleet yksi suurimmista syistä alkuperäisväestön lasten koulunkäynnin keskeytymiseen.
Nykyisin viiteen alkuperäisväestön puhumasta 24 eri kielestä on kehitetty kirjoitusjärjestelmä khmerin kielen aakkosiin perustuen. Opetusaineistoja on kehitetty viidelle kielelle (phnong, kavet, kreung, mnong ja tampuen). Opetusta voidaan antaa kolmen ensimmäisen kouluvuoden aikana näillä kielillä, jos on opettajia. Alkuperäiskielten opettajien koulutus on siirtynyt viime vuoden kuluessa Caren vastuulta Kambodžan opetusministeriölle. Alkuperäiskielten taitoisia opettajia ei kuitenkaan ole riittävästi, joten koulunkäynnin haasteet jatkuvat.
