Kävin työmatkalla Ratanakirin maakunnassa, joka sijaitsee Vietnamin rajalla. Väestöstä yli 60 % on alkuperäisväestöön kuuluvia. Kambodžassa on eri alkuperäisväestöön laskettuja ryhmiä yli 20, sen lisäksi muita etnisiä vähemmistöryhmiä mm. laosilaisia, vietnamilaisia, kiinalaisia sekä chammilaisia. Ratanakiri on ollut yksi merkittävimmistä alkuperäisväestön asuma-alueista Mondulkirin ohella. Ratanakirin suurimmat alkuperäisväestöön kuuluvat ryhmät ovat Tampuan, Jarai, Kreung, Brou, Kachok ja Kavet. Jokaisella ryhmällä on oma kielensä. Tämä tilannekatsauksen toinen osa käsittelee maakunnan kehityshaasteita.
Kehityshaasteita koulutuksen ohella
Ratanakirin väestö on riippuvainen maanviljelystä. Maanomistus on perinteisesti ollut kollektiivista ja siihen liittyy myös uskonnollisia perinteitä. Monet vuoret, metsät ja vesistöalueet ovat pyhiä paikkoja – ne muodostavat koko kulttuurin ylläpidän ytimen. Lainsäädännössä maan yhteisöomistus on tunnustettu, mutta maan rekisteröiminen yhteisomistukseen on pitkällinen ja kallis prosessi. Hakemusten käsittely on ollut erittäin hidasta.
Alkuperäisväestön edustus paikallisissa hallintoelimissä, esim. kuntatasolla on hyvin vähäistä kieliongelmien takia, mikä heikentää entisestään väestön mahdollisuuksia vaikuttaa ja valvoa omia etujaan. Väestön perinteisiä kyläjärjestelmiä murennetaan. Kylän vanhimmat, jotka perinteisesti ovat nauttineet kyläläisten luottamusta, eivät enää ole kyläpäälliköitä, vaan kunnanjohtajat (yleensä khmeriläisiä) nimittävät kyläpäälliköt.
Kambodžan poliittiselle ja taloudelliselle eliitille sekä armeijan johdolle korvauksena poliittisen järjestelmän tukemisesta ja ylläpidosta. Banglunista lähdettäessä mihin suuntaan tahansa teiden varsilla näkyy kumipuuviljelmiä, pippuriviljelmiä, maniokkipeltoja jne. Näiden viljelmien omistajat eivät asu maakunnassa vaan usein Phnom Penhissä. Ohiajettaessa minulle näytettiin pippuriviljelmää, jonka sanottiin kuuluvan pääministerin tyttärelle.
Maanomistuksen vaihto ei useinkaan tapahdu laillisesti, tai niin että alkuperäisväestö saisi maan arvoa vastaavan korvauksen, tai olisi suostuvainen myymään maitaan. Maanryöstö vaikuttaa olevan yleinen tapa – josta myös uutisoitiin englanninkielisissä sanomalehdissä. Maanomistusriitoja on viety YK-elimiin ja kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Maanoikeuslaitoksessa maanomistusriidat yleensä ovat jääneet käsittelemättä. Kyläläisiä on häädetty pois ikiaikaisilta asuinsijoiltaan, heidän pyhiä metsiään on tuhottu ja poltettu, viljelysmaita on ryövätty. Elinalueiden pienentyessä ja elinmahdollisuuksien kaventuessa myös väestön terveysolot ovat heikentyneet.
Alkuperäisväestön asema ei ole pelkästään marginalisoitunut, sen olemassaolo on uhattuna. Siinäpä on kehityshaasteita.
