Eritreassa olemme siirtyneet tarkkailijan penkiltä tositoimiin. Ensimmäisen kuukauden jälkeen laaditut työsuunnitelmamme on hyväksytty, ja nyt on aika myös päästä toteuttamaan niitä käytännössä. Yhteisten suunnittelutuokioiden ja mentoroinnin ohella olemme olleet mukana järjestämässä opettajankouluttajille pedagogisia tapaamisia eri koulutuksellisiin aiheisiin liittyen.
Eritrean tutkimusrahasto julkaisi marraskuun alkupuolella ilmoituksen, että eri alojen toimijat voivat hakea rahoitusta mm. köyhyyden vähentämiseen ja kestävään ympäristönhallintaan liittyville tutkimuksille. Tämä valtion tarjoama tutkimusrahoitus on yksi mahdollisuus esimerkiksi eritrealaisille yliopisto-opettajille täydentää omaa tutkintoaan. Asmara Community College of Educationissa, jossa työskentelemme, suurimmalla osalla opettajista on kandidaatin tutkinto, joten oman tutkinnon täydentäminen on monelle hyödyllinen ja kiinnostava ajatus.
Ensimmäinen työpaja, jota olimme järjestämässä, liittyikin keskeisesti siihen, millaisia ovat hyvä tutkimusehdotus ja -suunnitelma. Toteutimme työpajan yhdessä paikallisen kollegamme kanssa, joka on tehnyt oman maisterintutkintonsa Etelä-Afrikassa. Vaikka tämänkertaisen tutkimusrahoitustarjouksen aihepiirit eivät läheisesti liittyneet koulutukseen, monet pitivät tärkeänä sitä, että saivat ylipäätään harjoitusta tutkimussuunnitelman teosta. Omista opinnoista saattaa olla jo pitkä aika, eikä täkäläiseen kandidaatintutkintoon kuulu laajan tutkimuksen tekemistä.
Toisessa tapaamisessa, ”ACCE Educators’ Forumissa”, esittelimme omaa työtämme ja keräsimme taustatietoa kollegoistamme ja teimme eräänlaisen koulutus- yms. tarpeiden arviointikyselyn. Kysely pyrki kartoittamaan millaisia tarpeita ja toiveita kollegoillamme on meitä kohtaan ja miten voimme parhaiten olla hyödyksi koko täällä oloaikamme. Monenlaisia ajatuksia ja ideoita nousikin esiin, ja keskustelu oli todella vilkasta. Yhteistyön avulla työtämme on helpompi jatkaa. Pienenä lisämotivaationa olimme myös leiponeet työpajan alkuun ”suomalaisia” korvapuusteja, joita sitten nautimme paikallisen, erittäin vahvasti sokeroidun teen kanssa. Ei voinut ainakaan väittää, ettei iltapäivän tunneiksi olisi ollut verensokeri riittävän korkealla!
Marraskuun viimeisenä päivänä kokoontui ensimmäinen neljän opintopiiritapaamisen sarjasta; ”Skills for Quality Education”. Tämän ensimmäisen tapaamisen aiheena olivat opetuksen ja oppimisen keskeisimmät laatukysymykset ja opettajankouluttajat laadun parantamisen muutosagentteina, ja se toteutettiin yhdessä kahden paikallisen opettajakollegan kanssa. Vaikka tapaaminen ei ollutkaan pakollinen, osallistujia oli silti mukana erittäin suuri määrä. On hienoa nähdä, kuinka motivoituneita opettajankouluttajat ovat saamaan lisäkoulutusta ja keskustelemaan pedagogiikasta. Eritreassa ei juuri ole tarjolla lisäkoulutusta jo työssä oleville opettajille joitakin kesäkursseja lukuun ottamatta. Tällä kertaa helmenä opintopiirin kruunussa olivat banaanit, joiden avulla verensokeritasoja pidettiin yllä. Opintopiiri jatkuu taas kahden viikon kuluttua, ja jatkossa perehdymme muun muassa tutkivaan oppimiseen ja muihin koulutuksen laatutekijöihin.
On ollut mielenkiintoista nähdä, millaista yhteis- tai ryhmätyötä työpaikallamme on totuttu tekemään. Ne henkilöstökokoukset, joihin olemme osallistuneet, ovat yleensä olleet pääasiassa tiedonjakoa varten eivätkä siis kovinkaan interaktiivisia. Työpajoissamme pyrimme käyttämään mahdollisimman paljon erilaisia työskentelymenetelmiä, joita opettajat voisivat käyttää myös omilla oppitunneillaan. Selvästikin osalle tuli yllätyksenä esimerkiksi erilaiset pari- tai ryhmäkeskustelut, joita pajoissa toteutimme. Melko usein täällä on totuttu luentomaiseen opetukseen varsinkin aikuisten parissa, joten osalle oli aluksi haasteellista tottua meidän käyttämiimme työtapoihin. Lopulta innostunutta keskustelua ei meinannut saada ajoissa loppumaan!
