Lotta matkasi lokakuussa 2017 Ghanaan yhdessä muun World Teacher -vapaaehtoisryhmän kanssa kouluttamaan paikallisia opettajia
Eräässä Ghanan matkaoppaassa kuvataan Hohoen kaupunkia seuraavasti (vapaa sitaatti): ”Hohoessa ei ole juurikaan nähtävää ja suurin osa matkailijoista kulkee kaupungin ohi pikaisesti”. Oltuani yli viikon Hohoessa uskallan olla eri mieltä. Kaupunki ja sen ympäristö ovat tarjonneet upeat puitteet yhteistyölle hollantilaisten, suomalaisten ja ghanalaisten opettajien kanssa. Paikallisten ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus sekä avoimuus ovat jo itsessään syy tulla Hohoeen.
Hohoen alueella on viisi yhteistyökoulua, joissa Kirkon ulkomaanapu työskentelee yhteistyössä hollantilaisen Edukans -järjestön kanssa. Yksi kouluista on Bethel Methodist School, jossa toimii päiväkoti, alakoulu ja yläkoulu. Bethelin koulun keskeisin haaste on koulurakennuksen todella heikko kunto: rakennukset on tehty puusta ja ne ovat käyttöikänsä päässä. Osassa luokista ei ole lattiaa, joten sateella oppilaiden täytyy istua pulpettien päällä. Luokkatilat ovat heikosti varusteltuja: luokissa on lähinnä rikkinäisiä pulpetteja ja kalkkitaulu. Oppikirjoja on vain osalle oppilaista, ja ne ovat usein hyvin huonokuntoisia. World Teacher -ohjelman päätarkoituksena on kehittää koulujen pedagogisia valmiuksia, opetusta ja oppimista, joten haasteenamme on kehittää opetusta heikosta infrastruktuurista huolimatta.
Koulun opettajat ovat hyvin sitoutuneita työhönsä ja koulun oppimistulokset ovat heikosta infrastruktuurista ja opetusmateriaalin puutteesta huolimatta hyviä. Opettajat haluavat kehittää omaa osaamistaan ja ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. Yhteistyössä hollantilaisten opettajien kanssa olemme kehittäneet sekä opettajien pedagogista osaamista, että koulun johtamista ja hallintoa. Koulussamme työskentelee neljä hollantilaista opettajaa, yksi suomalainen opettaja ja hollantilainen rehtori, joka tukee Bethelin koulun rehtorin työtä. Hollantilaiset ja suomalaiset opettajat työskentelevät työpareina ghanalaisten yhteistyöopettajien (key teachers) kanssa.
Koulua käydään maanantaista perjantaihin. Koulupäivä alkaa klo 7.30 ja päivän aluksi oppilaat kokoontuvat koulun pihalle aloittamaan päivän yhteisesti laulaen mm. Ghanan kansallislaulun. Aamuseremonian jälkeen oppilaat menevät luokkiin opiskelemaan lukujärjestyksen mukaisesti. Koulupäivä päättyy klo 14.00. Suomalaisen koulun tiukkoihin aikatauluihin ja hektisyyteen tottuneena koulun verkkainen ilmapiiri tuntuu hyvin erilaiselta ja päivän aikataulua noudatetaan hyvin löyhästi. Ghanan opetussuunnitelma sitoo opettajaa huomattavasti enemmän kuin suomalainen opetussuunnitelma. Opettajien pitää tehdä kullekin viikolle valmiiksi tuntisuunnitelmat, jotka koulun johtaja hyväksyy.
Ensimmäiset pari päivää seurasin oman yhteistyöopettajani tunteja, jotta oppisin tuntemaan hänet ja hänen opetusmenetelmänsä, ja että osaisimme asettaa tavoitteita opetuksen kehittämiseen. Opettajien pedagogisessa osaamisessa on suuria eroja, joten jokaisen yhteistyöopettajan kanssa on erilaisia tavoitteita. Keskeisin tavoite koko koulussa on oppilaslähtöisen oppimisen, sekä toiminnallisten työtapojen lisääminen. Oppikirjoja ja oppimateriaalia ei riitä läheskään kaikille oppilaille. Opettajilta vaaditaan todellista luovuutta, jotta kaikki oppilaat saadaan osallistumaan aktiivisesti tuntien aikana.
Havainnoituani muutaman päivän oman yhteistyöopettajani työskentelytapoja, olen opettanut muutamia oppiaineita ja valmistellut niihin erityisesti toiminnallisia opetusmenetelmiä. Erityisen paljon olen opettanut matematiikkaa, jossa haasteena on oppimateriaalien puute. Olen siis valmistanut itse materiaalia paikallisista tarvikkeista. Tyhjistä laatikoista saadulla kartongilla, kivillä ja tusseilla saa jo paljon aikaiseksi.
Oppilaiden opiskellessa muotoja (neliö, ympyrä) siirryimme ulos piirtämään kuvioita hiekkaan ja rakentamaan niitä kivistä ja muista luonnonmateriaaleista. Harjoittelimme toiminnallisesti, kuinka monta keppiä tarvitaan neliön rakentamiseen, jolloin huomasimme, että neliössä on neljä samanpituista sivua ja neljä kulmaa. Lopuksi yhdistimme tuntiin myös luovia menetelmiä, ja täytimme neliöitä symmetrisesti kivillä (oppilaat olivat aikaisemmin tehneet samanlaisia harjoituksia vihkoonsa).
Matematiikassa opettaja hyödynsi tottuneesti kiviä yhteenlaskun harjoittelemisessa. Oppituntiin saa mukavasti liikettä, kun oppilaat kipaisevat pihalle etsimään itselleen kymmenen kiveä ja tämän jälkeen aloitetaan laskeminen. Yhdellä oppitunnilla harjoittelimme lukujonoja ja kymppipareja (tunnetaan opettajien keskuudessa myös sydänpareina) vanhasta pahvilaatikosta askarreltujen numerolappujen kanssa. Monet oppilaat, joiden olin nähnyt aikaisemmin painiskelevan vihkotehtävien kanssa, loistivat ongelmanratkaisutehtävissä, kun lukujono täytyikin yllättäen kääntää ”väärinpäin” suuremmasta pienempään lukuun! Kun tunnin aiheena olivat järjestysluvut, pidimme juoksukilpailut ulkona ja selvitimme, kuka tuli ensimmäiseksi, kuka toiseksi ja niin edelleen.
Opettajat ovat ottanet toiminnalliset opetusmenetelmät hyvin vastaan ja innostuneet kokeilemaan niitä. Myös oppilaille toiminnalliset työtavat ovat uusia ja niiden opettelu vie aikaa. Opettajat ovat kuitenkin huomanneet, että toiminnallisilla menetelmillä saadaan kaikki oppilaat osallistumaan ja oppimaan, kun usein ongelmana oppitunneilla on materiaalien puute, joka estää kaikkia oppilaita osallistumasta. Myös suomalainen opettaja on oppinut ghanalaisilta opettajilta paljon luovuutta ja joustavuutta, kun kaikki asiat eivät aina menekään suunnitelmien mukaan ja puitteet opetuksen toteuttamiselle ovat hyvin erilaiset kuin suomalaisessa koulussa.
Lotta
