Mitä muistat omasta lapsuudestasi? Mitkä olivat lempileikkisi? Millaisia muistoja sinulla on leikkikavereistasi ja entä aikuisista, jotka toimivat kanssasi?
Keskusteltaessa varhaiskasvatuksen ydinteemoista, leikin merkitys nousi nopeasti keskeiseksi aiheeksi varhaiskasvatuksen globaalissa kehittämisessä. Lapsi elää ja oppii leikkien. Leikin merkitystä lapsen oppimispolulla ei voi liikaa korostaa.
Oppiminen ilon ja innostuksen kautta on erityisen tehokasta varhaislapsuudessa, kun mieli on vastaanottavaisimmillaan. Mitä konkreettisempia ja käytännönläheisempiä oppimiskokemukset ovat, sitä syvemmin lapsi omaksuu ja ymmärtää uusia asioita.
Leikki, joka toisinaan nähdään pelkkänä viihteenä, on uskomattoman voimakas oppimismenetelmä. Se yhdistää oppimisen ja sosiaalisten taitojen kehittämisen, mikä tekee siitä korvaamattoman työkalun kokonaisvaltaiselle kasvulle. Tutkimukset ympäri maailmaa korostavat leikin merkitystä oppimisessa. Tästä huolimatta skeptisyys säilyy, ja oletetaan, että todellinen oppiminen vaatii kärsimystä, yksitoikkoisuutta ja kovaa työtä – asioita, joista ilo näyttää puuttuvan.
Leikin merkityksen korostaminen onkin varhaiskasvatuksen globaalin kehittämisen keskeinen teema.
Varhaiskasvatuksen leikki luo perustan sosiaalisille ja akateemisille taidoille
Elämän kannalta tärkeiden taitojen perusta luodaan varhaislapsuudessa. Vanhemmilta kuulee toisinaan kysymyksen, kannattaako varhaiskasvatuksesta maksaa, jos lapsi vain leikkii – voihan hän leikkiä kotonakin. Sosiaaliset taidot ovat yksi elämän perustaidoista, eivätkä ne kehity ilman harjoittelua. Vertaisten kanssa lapsiryhmässä toimiminen on paras tapa harjoitella näitä taitoja.
Herkkyys monien akateemisten taitojen opettelulle tulee vasta varhaislapsuuden jälkeen. Miksi keskittyä opettamaan akateemisia taitoja kolme- tai neljävuotiaalle, kun nämä ovat usein liian monimutkaisia lapsen kehitystasoon nähden – etenkin, jos opetus ei tapahdu lapsen äidinkielellä? Tällöin saatamme tuhlata heidän lapsuutensa keskittymällä lapsen kannalta merkityksettömiin asioihin. Jos taas jätämme väliin mahdollisuuden kehittää lapsen sosiaalisia taitoja, ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja, luovuutta ja itseilmaisua – taitoja, joita opitaan leikin kautta – se vaikuttaa lapseen koko hänen elämänsä ajan.
Apatiasta aktiivisuuteen, mekaanisuudesta luovuuteen
Miten tuemme lapsen kasvua sosiaalisiksi, tunnetaidoiltaan vahvoiksi yksilöiksi, jotka tukevat toisiaan, oppivat, jakavat, ovat luovia ja omaavat hyvät keskustelu- ja itseilmaisutaidot? Charlesin mukaan Ugandassa niissä ECD-keskuksissa, joissa opettajat ovat saaneet koulutusta leikkiin perustuvasta oppimisesta, näkee selvän eron lasten toiminnassa verrattuna perinteisin tavoin toimiviin yksiköihin:
”Heti kun astut luokkahuoneeseen, jossa opettaja käyttää leikkiin perustuvaa oppimista, huomaat, että lapset ovat vapaita ja sosiaalisia, ja he voivat ilmaista itseään monin tavoin. Ne lapset, joiden luokissa leikki ei ole osa toimintaa, ovat apaattisia ja odottavat vain, että heiltä kysytään ja he vastaavat sen, mitä tietävät. Leikkiin perustuva luokkahuone on aktiivinen ja osallistava, ja lapset voivat käyttää materiaaleja vapaasti. He voivat käyttää yhtä asiaa monella tavalla, mikä tarkoittaa, että lapsen luovuus on kehittynyt. Mutta ne, jotka ovat tottuneet mekaaniseen oppimiseen, ovat paljon rajoittuneempia ajattelultaan; esimerkiksi he ajattelevat, että pallo on vain potkittavaksi, kun taas leikkiin keskittyvässä opetuksessa toimineet lapset osaavat käyttää palloa lukuisilla tavoilla leikeissään ja peleissään. Niin ikään ne opettajat, jotka käyttävät leikkiin perustuvaa lähestymistapaa, ovat luovia ja sosiaalisia lasten kanssa.”
Leikin kautta lapset oppivat tekemään yhteistyötä muiden kanssa, ilmaisemaan tunteitaan, käyttämään mielikuvitustaan, käsittelemään menneitä kokemuksia ja omaksumaan erilaisia taitoja. Leikki edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia, stressitöntä oppimista ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Leikki antaa sekä lapsille että opettajille mahdollisuuden oppia yhdessä, luoden yhteisen ihmetyksen ja mielikuvituksen maailman.
Kasvattaja luo iloa ja innostusta
Työskennellessämme lasten kanssa on tärkeää kysyä itseltämme, sitoutammeko heitä merkityksellisesti vai käytämmekö vain aikaa turhanpäiväisiin aktiviteetteihin. Oppimisteoriat korostavat, että lapsi, joka istuu passiivisesti opettamistilanteessa, mutta ei ole kiinnostunut aiheesta, oppii huonosti. Siksi on tärkeää varmistaa, että oppimisessa on mukana merkityksellisyyttä. Passiivinen oppiminen tuottaa vähän tulosta; innostus ruokkii tiedon omaksumista.
Kuten sanonta kuuluu, ”Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa.” Oppiminen, joka perustuu iloon ja innostukseen, luo pysyviä muistoja ja tekee koulutuksesta syvästi merkityksellisen matkan. Lapsi elää ainutkertaisen lapsuutensa vain kerran. Monien tärkeiden taitojen, arvojen ja elämänasenteiden perusta luodaan ensimmäisten kuuden vuoden aikana, ja aikuisina meidän tulisi aina muistaa tämä.
Opettaja – uskotko sinä leikin voimaan?
Elina Kataja on suomalainen varhaiskasvatuksen asiantuntija, joka työskentelee parhaillaan opettajakoulutuksen päällikkönä Intiassa. Lisäksi hän toimii Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisena varhaiskasvatuksen kehittämisen parissa projektissa, joka keskittyy Keniaan, Syyriaan ja Ugandaan.
Charles Oriokot on monipuolinen varhaiskasvatuksen ja koulutuksen asiantuntija, joka työskentelee Kirkon Ulkomaanavun varhaiskasvatuksen koordinaattorina Ugandan pakolaisalueella.
Blogikirjoitus on koottu Elinan ja Charlesin keskustelusta varhaiskasvatuksen ydinteemojen äärellä.
