Pienillä askelilla pääsemme pitkälle. Onnistumisen kokemukset ja sen myötä tapahtuva voimaantuminen paikallisissa ihmisissä on paras saavutus mitä kehitysyhteistyöllä voidaan saada aikaan.
Koulutuksessa olemme tänään muun muuassa syventyneet pohtimaan miksi olemme lähdössä vapaaehtoistyöhön Opettajat ilman rajoja -verkoston kautta. Kysymys ei ole vain halusta saada uusia kokemuksia ja nähdä maailmaa. Erilaisista taustoista huolimatta olemme huomanneet, että meillä lähtijöillä on kaikilla jollakin tavalla samanlainen arvomaailma, joka on ohjannut meidät tähän päätökseen. Me haluamme oppia uutta ja jakaa osaamistamme laajemmassa mittakaavassa.
Opettajuus ja se mitä olemme työssämme oppineet kannamme aina mukanamme kaikkialle. Sitä ei kukaan voi ottaa meiltä pois, se on voimavaramme. Opettajuuteen liittyy usein halu saada aikaan muutosta. Osallistaminen, tukeminen, mahdollisuuksien antaminen, tarpeellisuus, ilo, energia ja itsetunnon vahvistaminen johtavat usein unelmien toteutumiseen niin kotona Suomessa kuin maailmallakin.
Mikä on tärkeää tulevassa työssämme ja miten kehitysyhteistyön onnistumista mitataan? Täytyykö kehitysyhteistyötä yleensäkin mitata jollakin mittareilla?
Pienillä askelilla pääsemme pitkälle. Onnistumisen kokemukset ja sen myötä tapahtuva voimaantuminen paikallisissa ihmisissä on paras saavutus mitä kehitysyhteistyöllä voidaan saada aikaan.
Muutos on tapahtunut silloin, kun ihmisillä on visio paremmasta, eli ”toivo”. Sitä ei voi millään mittareilla mitata, mutta se on onnistuneen kehitysyhteistyön ydin.
